Jumissa

Kiinalainen uusivuosi tuottaa päänvaivaa. Bussit, joiden pitäisi kulkea Laosin ja Vietnamin väliä, ovat pysähtyneinä. Pahimmillaan homma voi kestää kymmenen päivää. Yritämme selvitellä mahdollisuutta päästä Da Nangiin jo toinen päivä, mutta sekin on vielä ihan auki. Viisumit alkavat juoksemaan ensimmäinen päivä, joten kiire tulee.
Heidi kärsii auringonpistoksesta ja voi huonosti. Itse kämmäilen hotellin kanssa. Ostin kaksi lisäyötä toiseen päivään saakka, mutta en huomannut katsoa merkitsikö virkailija sen kirjaansa. Palattuani hotellille huomasin kirjasta merkinnän puuttuvan. Tämän selväksi tekemiseen menee aikaa, koska englanninkielen osaaminen täällä on mitä on.
Turhauttaa.

Paluu Pakseen

Palaamme Pakseen pariksi päivää ja jatkamme sitten kohti Vietnamia. Vietnamiin menemme bussilla ja parhaimmat yhteydet eteläisestä Laosista on Paksessa. Raja-alueen vuoristo ei houkuta pyöräilemään ja majatalojen puute estää koko homman.
Matka saarilta oli hieman rasittava. Olimme ostaneet liput Pakseen minibussissa ja maksaneet hieman extraa pyöristämme. Ongelmat alkoivat kun pääsimme mantereella sijaitsevalle bussiasemalle.  Minibussin tilalle oli hankittu normibussi, koska saarelta Pakseen oli niin paljon menijöitä. Bussi on aivan täynnä ja kaverit lähtivät heti kinumaan pyöristä lisää hintaa. Eivät saaneet, koska näytimme lippua, jossa oli hinnat jo määritelty. Seuraavaksi sanoivat, että pyörät pitäisi purkaa. Ei käy. Lopulta pienen nahisteluun jälkeen saimme viedä pyörät kokonaisina bussiin. Sitten odotimme. Tunnin. Pääsemme liikkeelle, mutta vartin ajon jälkeen pysähdyimme ja kuski hyppäsi ulos. Käveli tien varrella olevaan baariin ja alkoi pelata biljardia. Muutamat brittiläiset naiset ottivat tästä myös pultit ja raivosivat kuskille. Kävi ilmi, että odotamme Kambodžasta saapuvaa bussia ja sen matkustajia. 30 min jälkeen pääsimme jatkamaan. Matka oli kyllä aika tuskallinen ja alun kinastelu sai minut todella raivostuneeksi. Kaukana ei ollut hetki, jolloin kuskista olisi voinut tulla nyrkeilysäkki.
Paksessa otimme saman hotellin kuin aikaisemmin ja kävimme syömässä intialaista. Halpaa ja hyvää, sitä keho tarvitsee rankan reissun jälkeen.

Don Det

Rupuisen bungaloviyöpymisen jälkeen päätimme, että etsimme paremman majapaikan. Aamiaisen syötyämme tutkailimme saaren tarjonnan ja päätimme ottaa hieman luksuspaikan. 26 € yöltä, mutta paikka on todella upea. Loppupäivä meni rentoutuessa saarella. Ei vielä mitään aktiviteetteja. Saarella ruoka on hyvää. Lounaaksi intialaista ja päivälliseksi hampurilainen. Street view restaurant oli hauska paikka. Idyllinen paikka rannalla tien vieressä ja Johnny Cash pauhasi auringonlaskun aikaan. Tilasimme ananas- ja kookospirtelöt, joista maito korvattiin rommilla. Loistavaa juomista iltaan.
Seuraava päivä oli pyhitetty aktiviteeteille. Vuokrasimme tubet eli rekan sisärenkaan. Oppaamme vei meidät yläjuoksulle ja parin tunnin ajan chillailimme jokea alas. Retken lopuksi koimme hieman kuumotusta, kun oppaamme oli mennyt jo edeltä alavirtaan odottamaan meitä. Kaveri oli vetänyt itsensä päiväunille ja ei huomannut meidän lipuvan ohi. Aluksi emme välittäneet tästä, mutta 200m jälkeen alkoi kuumotus. Virtaus näet päättyy vesiputoukseen  ja olimme jo danger zonella. Onneksi oppaamme havahtui ja tuli hakemaan meitä. Paikalle päästyään, kysyin häneltä sarkastisesti, "nukuitko hyvin?". Vastaus, "yes, very well, thank you".
Iltapäivällä kävimme lounaalla ja suuntasimme katsomaan vesiputouksia turvallisesti maan päältä. Yritimme nähdä myös makeanvedendelfiinejä, mutta onni ei suosinut meitä. Heidi oli todella pettynyt. Päivän päätteeksi kävimme 4000 Island nimessä ravintolassa ja paikka oli paras tähänastisista saarella. Halvat mojitoämpärit ja loistava ruoka. Erityismaininta pähkinöissä paahdetusta kanasta. Kastike oli parhaimpia, mitä olen koskaan maistanut.

Via dolorosa

Kun aamulla lähtee pyöräilemään, niin usein sitä tietää, että jotain vaikeuksia tulee vastaan.
Aamu lähti hyvin käyntiin ja suuntasimme vielä kerran Champasak with love -ravintolaan aamiaiselle. Pyöräilimme Wat Phouhon ja tutkailimme temppelialueen. Temppelialue oli hieno. Siinä sekoittui hindu ja buddhismi sekaisin. Palasimme guesthouseen ja kirjauduimme ulos. Klo 11 ja matkaa noin 40 km. Päivä oli +33 ja lämpö niittää Heidiä aina pahasti. Söimme loistavan nuudelilounaan ja matka sujui moitteetta. Sitten tuli aika valita majatalo. Koko Laosin läpi, kun olemme pyöräilleet majataloja on noin 10km välein ja laatu hyvää. Poikkeuksena muutama omavalintainen reitti, jonka varrella oli vähemmän asutusta. Löysimme yhden majapaikan, jonka otimme, mutta huoneeseen päästyämme tajusimme minkälainen läävä paikka oli ja pyysimme rahat takaisin. Jatkoimme matkaa. Kello oli 13, kun pidimme tauon. Tauko venyi yllättävästi kun lähdössä huomasimme Heidin pysäköinneen pyöränsä muurahaispesään. Huomasin ilokseni että Heidi kammoaa muurahaisia ja kiljui kuin pikkutyttö, kun sellainen tulee lähellekään. Siinä sitten putsasin pyörää "tappaja muurahaisista" puolisen tuntia. Muurahaiset oli 2 cm pitkiä ja punaisia.
Matkaan päästyämme huomasimme, että täällä ei todellakaan ole majapaikkoja ja meille alkaa olemaan kiire löytää, koska aurinko on laskemassa. Matkaa on kuitenkin vielä 90km jäljellä saarille ja saamme tietää huoltoaseman pihassa, ettei majataloja todellakaan ole koko matkalla. Mietimme ratkaisua ongelmaan. Lopulta ratkaisuksi muodostui liftaaminen. Peukku pystyyn ja kiinalaisperhe pysähtyi. Pyörät heitettiin maasturin katolle ja noin tunnissa olimme saarilla. Hinta 0€, kun eivät suostuneet otaamaan rahaa vastaan. Vielä eksoottinen venematka ja pääsisimme lepäämään.
Saarella valitsimme guesthousen, joka oli todella halpa 5€ kahdelta ja lupasi kuuman suihkun. Suihku osoittautui kylmäksi ja huone ei niin hyväksi, mutta olimme liian väsyneitä vaihtamaan. Lopulta kävimme syömässä ja tuuperruimme sänkyyn. Tämä oli raskain päivä tähän saakka.

Kohti 4000 islandia

Heräsimme tavallista myöhemmin ja lähdimme matkaan vasta yhdeksältä. Matkaa Champasakiin ei ollut kuin 35km ja ajattelimme yöpyä siellä. Matka sujui moitteetta sinne ja majatalokin löytyi helposti. Suunnitelmana oli yöpyä ja käydä katsomassa Wat Phoun temppelialue. Päivä oli kuitenkin vasta aluillaan ja emme halunneet pysähtyä, vaan suuntasimme syömään Champasak with love nimiseen ravintolaan. Paikka on parhaimpia, jossa olemme käyneet matkamme aikana. Ruoka hyvää ja paikkana uskomaton. Lounaan aikana suunnitelimme, että pyöräilisimme ohi Wat Phoun ja ottaisimme majatalon alempana virtaa. Kävisimme temppelillä seuraavana päivänä ja sitten jatkaisimme matkaa. Homma kuitenkaan ei toiminut ja pyörimme ympyrää alueella. Lopuksi päädyimme alkuperäiseen majataloon ja mittariin tuli 35km turhaa pyöräilyä. Päivä ei mennyt niin sanotusti putkeen. Huippu hyväksi kehuttu majatalokin oli vielä läävä, joten voittajafiilis oli katossa. Huone oli kohtalainen, muttei lähelläkään suositusten tasoa. Illan päätteeksi kävimme vielä syömässä samassa ravintolassa ja varustauduimme huomista varten. Illan mukava ravintola, hyvällä maisemilla, mukavalla musiikilla ja maukkaalla ruualla pelasti päivän.

Lepoa Paksessa

Hyvin nukutun yön jälkeen kävimme kuosittautumassa läheisessä katukeittiössä aamiaisella. Maukkaiden patonkien, munakokkelien ja pannukakkujen jälkeen suuntasimme kaupungille. Tutkailimme paikallisen temppelin sekä vierailimme torilla ja ostoskeskuksessa. Ostimme maustettuja kookoslastuja ja söimme jäätelöä. Ennen lounasta piipahdimme hierottavana. Paikka tarjosi perinteistä laosilaista hierontaa, joka kustansi 4 € tunnilta. Lounastimme loistavassa kahvilassa, jossa joille kahvia ja söimme täytettyjä leipiä. Ostin myös kahvia muistoksi suomeen.
Koko päivä meni akkuja lataillessa ja nauttiessa Paksesta. Kävimme myös hakemassa viisumit Vietnamiin jo valmiiksi. Hirveät 55€ per lärvä! Homma kesti 10min. Harmiksemme emme saa pidennystä viisumiin, joten emme voi olla kuin 30 päivää Vietnamissa.
Pakse kaupunkina oli viihdyttävin sitten Vientianen. Sieltä myös voi tehdä monenmoista matkaa lähialueelle.
Huomenna suuntaamme sitten etelään.

Kahvia viidakosta

Paksessa löysimme firman, joka teki matkoja viidakkoon ja matkaa haljottiin zip linen avulla. Lähdimme kahdeksalta aamulla ja automatka kesti puolitoista tuntia pieneen paikalliseen kylään nimeltä Nong Luang. Sieltä jatkoimme jalan viidakkoon. Viidakko oli helppokulkuista high junglelia ja taitoimme matkaa helposti, vaikka pyöräilylaukkumme eivät ole parhaita varusteita olalla kannettuna. Huimat näkymät, riippusilta ja ziplinet antoivat huimia elämyksiä. Nautimme lounaan palmulehtien päältä keskellä viidakkoa olevalla aukiolla. Lounas oli ostettu eri katukeittiöistä aamulla matkalla vaeltamaan ja Heidi oli hieman huolissaan ruuan terveellisyydestä. Iltapäivällä saavuimme sitten majapaikkaamme, joka sijaitsi vesiputouksen vieressä. Otimme valokuvia, rentouduimme upeissa  maisemissa ja nautimme illallista auringon laskettua. Lopulta painuimme puulle 15m korkeudessa olevaan puumajaan. Puumajaan pääsi ainoastaan yhtä tietä ja se oli tottakai ziplinen avulla.
Aamulla nautimme maittavan aamiaisen ja jatkoimme seikkailua viidakossa. Puolipäivää pyörimme ja liidimme halki viidakon. Tämän jälkeen ohjelmassa oli lounas ja paluu Pakseen, mutta paluumatkalle kuului vielä viidakossa rämpimistä ja kalliokiipeilyä. Kalliokiipeily oli haastavaa pyöräilylaukun takia, koska sen paino veti kehoa pois seinästä ja tasapainosta. Kiipeilyä oli noin 100m seinämä ja huipulla meidät palkittiin taas loistavilla näkymillä. Paluumatkalla tutustuimme myös kahviplantaasiin ja kahviin. Meille esiteltiin ketju maasta kaupan hyllylle. Olin taivaassa. Laatukahvia joka puolella. Ostin vielä paikalliselta mummolta hänen itsensä keräämää, kuivattamaa ja paahtamaa kahvia. Tulevaisuudessa on sitten mukava muistella tätä aikaa samalla siemaillen kahvia.
Päästyämme Pakseen olimme uupuneita päivän ohjelmasta ja edessä oli vielä uuden hotellin hankkiminen yöksi. Onneksi olimme "varanneet" sen jo aikaisemmin, mutta varaukset ovat vähän niin ja näin täälläpäin. Onneksi kaikki sujui ongelmitta ja illallisen jälkeen painuimme uupuneina pehkuihin.

Pakse

Tarkoitus oli saapua Pakseen maanantaina, mutta sain ruokamyrkytyksen juuri ennen lähtöä. Suolistobarbababan pirulainen oli varsin ärhäkkä ja se painoi allekirjoittaneen seuraavaksi päiväksi sänkyyn. Hyvänä puolena asiassa on se, että saimme lepopäivän kaikesta. Heidikin vietti melkein koko päivän guesthousessa lukien kirjaa ja rentoutuen.
Tiistai aamuna pääsimme sitten vihdoinkin matkaan. Siirryimme aamulla klo 06.00 linja-autoasemalle, josta jatkoimme bussilla Pakseen. Matka kesti herkullisen 7 tuntia täyteen ahdetussa bussissa ilman ilmastointia.
Paksessa ulostauduimme bussista ja etsimme sopivan majatalon. Olimme netistä katsoneet Alisa guesthousen sopivaksi ja suuntasimme sitä kohti. Harmiksemme kaikki kahden hengen huoneet olivat menneet, joten otimme kolmen hengen maksaen 12€ sijaan 15€.
Huomenna lähdemme Heidin kanssa viidakkoon vaeltelemaan pariksi päivää.

Häähumua

Hyvin nukutun yön jälkeen ensimmäinen päivä Savannakhetissa oli tarkoitus pyhittää levolle. Suunnitelmissa kahvila-aamiainen, lounas, päiväunet ja illallinen Mekongin varrella. Kävimme aamiaisella, joka oli ihan OK, mutta hieman kallis. Palasimme hotellille tekemään varustehuoltoa ja lepäämään, jonka jälkeen suuntasimme uudestaan kaupungille lounaalle.
Matkalla keskustaan meidän vedettiin kadulta häihin. Nämä häät olivat hulppeat. Heti sisään päästyämme meille ojennettiin Johnie Walkers Gold labelia olevat snapsit. Väki oli todella vieraanvaraisia. Meidät juotettiin ja syötettiin täyteen. Varsinkin oma olo alkoi olla aika humalainen kuuden viskipaukun ja neljän konjakin jälkeen. Heidikin alkoi olla aika hyvässä vauhdissa ja kello näytti hieman alle kahtatoista päivällä. Ruokailun jälkeen pääsimme TV uutisiin häävieraina ja jouduin pitämään puheen. Vieraat häissä olivat todella vaikutusvaltaisia poliitikkoja, elokuvatähtiä, syyttäjiä, sairaaloiden johtajia, suurten liikeyritysten johtajia ja professoreita. Olo oli hieman kiusaantunut kaiken tämän keskellä. Onneksi tilaisuus päättyi hieman yhden jälkeen. Yksi arvovaltaisimmista  vieraista kuitenkin kutsui ilta kuudelta alkavaan päähääjuhlaan. Menimme lepäilemään ja selviämään guesthousen.
Illalla menimme sitten uudelleen juhliin. Yritimme pukeutua siisteimpiin vaatteisiin mitä meillä oli. Paikalle päästyämme meiltä oli loksahtaa leuat lattiaan. Juhla oli noin tuhannen ihmisen, kyllä tuhannen ihmisen tapahtuma. Pöydät oli koristeltu ja katettu. Tuolit oli verhoiltu valkoisella kankaalla ja selkänojaan sidottu kultainen silkkirusetti. Tarjoilijoita oli kymmenittäin. Musiikki raikasi ja puheensorina oli päätähuumaava. Meidät istutettiin pöytään, jossa oli yksi englanninkielen taitoinen henkilö. Illan aikana nautimme 8 ruokalajin aterian ja joimme viskivichyä tai Heidin tapauksessa viskikolaa. Alueelle oli rakennettu suuri esiintymislava, jossa taidokkaat bändit soittivat häämusiikkia. Osa kappaleista oli jopa englanniksi. Pääsimme myös hääparin kanssa kuvaan. Kaiken kaikkiaan ilta oli todella hauska ja samalla hieman kiusaantunut, mutta kaikki ihmiset olivat äärimmäisen vieraanvaraisia. Illan päätteeksi meidät kutsuttiin käymään, kun pääsemme takaisin Thaimaan puolelle. Lähdön yhteydessä minulle sysättiin vielä pullollinen Johnie walkeria syliin menovedeksi matkalle.

Matka Savannakhetiin

Tarkoituksena oli tehdä matka kahdessa päivässä. Olimme valinneet reitiksemme Mekongia seuraavan pienemmän, mutta asvaltoidun tien. Alkupää matkasta sujui mukavasti jutteluiden, sabaidee huutojen ja myötätuulen avustamana. Matkaa alustavasti oli noin 60-75 km. Valitettavasti tällä tiellä ei guesthousen paljon näkynyt, joten tajusimme että meidän pitää pyöräillä koko matka. Positiivisuuden pilkahdus tuli matkan lyhyyden muodossa. S13 pitkin matkaa olisi 135km, mutta jokea pitkin matka lyheni 120 kilometriin. Matkan loppu oli raskas, mutta saavuimme perille vielä valkoiseen aikaan ja matkaa kertyi 6,5 tunnissa 119km plus tauot.

Thakhek

Saavuimme Thakhekiin hyvin uupuneina. Lähdimme aamulla Ban Nihanista liikkeelle ensiksi taksilla. Ensimmäiset 45 km olivat vuoristoa, jotka olimme ylittäneet menomatkalla Nihaniin. Ajattelimme, että toinen kerta olisi liikaa, kun sen jälkeen olisi vielä 100 km Thakhekiin.
Pyöräily sujui loistavasti päivän keskivauhti oli yli 20 km/h, joka oli aikamoinen ihme ajatellen mäkistä maastoa. Tuuli oli tyyntynyt ja saimme aika ajoin jopa myötätuulta. Hyvästä fiiliksestä johtuen painoimme menemään kuin pienet eläimet. Tästä johtuen olimme ihan katki, kun pääsimme hotellille. Harmiksemme kaikki normihuoneet olivat varattuja, joten päädyimme omaan villaan ja hinnaksi tuli 17€.
Seuraavana päivänä kävimme matkaoppaan suosittelemassa ravintolassa, mikä osoittautui pettymykseksi ja ylihinnoitelluksi. Jatkoimme päiväämme  luolakierroksilla. Olimme ihastuneet Konglorin luoliin, joten odotimme jotain vastaavaa. Ensimmäinen luola oli nimeltään elefanttiluola, joka saa nimensä elefantin pään muotoisesta kallion suusta. Paikka osoittautui hirveäksi turistien rahastukseksi. Ymmärrämme sisäänpääsy maksun, muttemme Heidiltä veloitettavaa perinteisen hameen vuokraa. Toisena kohteena oli buddha cave, joka oli hieman parempi. Nimensä luola oli saanut parista sadasta buddha patsaasta, jotka olivat säilyneet 600 vuotta koskemattomana. Paikka oli pieni ja olematon, jonka näki 3 minuutissa. Ongelmana oli molempien luolien kohdalla enemmänkin rahojen kiskonta. Verrattuna aikaisempaan Konloriin, jossa oli oikeasti nähtävää ja opastus niin siitä mielellään maksaa. Päivän nähtävyydet olivat siis pieni pettymys. Päivän kohokohta oli kadulla myytävät loistavan makuiset baquetet.
Illalla kävimme syömässä ravintolassa Mekong-joen rannalla auringon laskun aikaan. Paluumatkalla meidät pysäytti hieman outo saksalais herra, joka kysyi minne matka ja sen kuultuaan kysyi: "koska ja mihin aikaan lähdemme". Kaveri yritti väkisin lyöttäytyä seuraan, mutta kieltäydyimme hienovaraisesti ja häivyimme paikalta.
Huomenna matka jatkuu kohti Savannakhetia......

Konglorin luolat

Konglorin luolat ovat jotain aivan uskomatonta. 7,5 km pitkä luola, jossa voidaan kulkea veneillä. On vaikea kuvailla sanoilla sitä tuntemusta, minkä luola saa aikaiseksi. Hintakaan ei ollut paha. Kaksi opasta, vene ja pääsymaksu kahdelta 10€. Remusimme luolassa parisen tuntia. Luolasta pääsi läpi toiselle puolelle vuorta ja siellä olisi ollut mahdollisuus yöpyä paikallisten perheiden kanssa. Me kuitenkin nautimme kolan ja suuntasimme takaisin luolaan.

Melkein luolilla

Pyöräilimme risteykseen ja aloitimme matkamme Kong lor luolille. Vastatuulta. Jo toisena päivänä peräkkäin. Näimme pian, että tie alkaa nousta tai paremminkin jalkamme tunsivat. Päivän etenemisvauhti laski normeista 16 km\h vaivaiseen 12 km\h. Erittäin jyrkät 4 km nousut saa jalat happoille. Palkkioksi saimme sitten hienoimmat maisemat tähän saakka. Tiet olivat hyvässä kunnossa, mutta reunaa ei paljonkaan ollut. Reilut 44 km myöhemmin saavuimme Ban Nahinin kylään. Matkaa luolille olisi vielä 45 km. Olimme kuitenkin uupuneita ja päätimme jäädä kylään yöksi. Hyvä huone maksoi 10 € ja huomenna menemme luolille.
Kohtasimme taas aikaisemmin mainitseman pyöräilevän pariskunnan. Menimme paikalliseen muonituskeskukseen syömään. Kappas, siellähän he istuvatkin. Heidän nimensä ovat Andre ja Kayla Sao Paulosta. He ovat kolmen vuoden matkalla! Meidän matka tuntuu viikonloppuvapaalta tuon rinnalla. Tien päällä he ovat olleet 21 kuukautta kiertäen Eurooppaa ja Kiinaa. Nyt läpi Laosin, Kambotsaan ja sieltä Thaimaan kautta Malesiaan.
Kävimme vielä illalla syömässä ja rupattelemassa. Sovimme tapaavamme jos vain mahdollista Kambotsassa.

Khan. Khaan!

Kohteena Vieng Khan. Matkaa 89 km. Aamu oli todella viileä (+18). Heidillä on ongelmia vatsan kanssa. Maisemat olivat todella upeita! Pyöräilimme lähellä Mekongia, joka vain ihmetyttää uudestaan ja uudestaan.
Pyöräilimme yhden kylän läpi, jossa valmistauduttiin festivaaleihin. Aukiolle rakennettiin mieletöntä lavaa ja ihmiset olivat innoissaan. Pieneksi kuumotukseksi muodostui rynnäkkökiväärein varustautuneet sotilaat, jotka kai varmistivat alueen turvallisuutta. Parin sotilaan mulkoilu ei kyllä saanut oloa turvalliseksi vaikka yksi paikallinen pyysi kaljalle kadun varteen porukoineen. Jatkoimme matkaa.
Tapasimme toisen pyöräilevän pariskunnan, joka oli menossa samaan suuntaan. Ohittelimme toisiamme aina kun toiset istuskelivat tauolla. Nähtäväksi jää törmäilläänkö luolilla.
Loppupäivä oli vaikeampi Heidin vatsakramppien takia, mutta päättäväisesti saavuimme määränpäähämme. Kävimme katselemassa paria guesthousea matkan päältä, mutta ne eivät kelvanneet. Syynä lämpimän veden ja ilmastoinnin puute.

Pakxanissa

Heräsimme aamulla jo normiksi muodostuneeseen 06.30 ja aammutoimien jälkeen jatkoimme matkaa. Ohjelmassa 72 km pyöräilyä Pakxan nimiseen kaupunkiin. Pyöräily sujui niin kuin aikaisempana päivänä Sabai dii (hei) huudellen ja vilkutellen lapsille. Hauskin tapahtuma oli, kun pysähdyimme pikkukylään ostamaan juomia. Paikallinen kaupanpitäjä nainen ihastui Heidiin. Hän ihaili Heidin korkeutta ja ihon vaaleutta. Vertasi omaa ihoaan Heidiin ja kutsui kadun toisella puolella olevan rouvan myös katsomaan. Loppujen lopuksi Heidi pääsi vielä yhteiskuvaan kaupan pitäjään kanssa.
Ensimmäinen "fuck the animals" juttu tuli eteen koirien muodossa. Joskus ne saattavat lähteä "jahtaamaan". Tällöin ei vain pidä reagoida niihin ja hetken päästä ne jättävät rauhaan. Heidi kuitenkin pelästyi hauveleita ja taittoi oikealle keskelle tietä.
Saavuimme määränpäähän jo yhdeltä ja saimme hyvän huoneen questhousesta 8€ hintaan. Samat nannat huoneessa kuin eilen. Kaupunki ei oikein vakuuttanut Heidiä koska on hieman pieni. Jatkamme jo huomenna matkaa eteenpäin. Tie, jota kuljemme on south 13, jos joku haluaa katsoa sen google mapsista.
Mikalle terveisiä katukeittiöistä. Hyviä ovat ja halpoja. Illastimme 88 - ravintolassa Mekong-joen rannalla kun aurinko laski. Rauhallinen Laosilainen musiikki soi ja juomat maistui. Ihanaa rentoutumista rakas kainalossa.

Pyöräilyä kohti Pakxea

Päivämme alkoi herätyksellä 6.30. Kävimme toistamiseen aamiaisella La Boulanger kahvilassa ja tämän jälkeen pakkasimme pyörämme. Aamu oli miellyttävä ja leuto tuuli saattoi meidät matkaan noin kahdeksalta.
Kävimme pikaisesti katsomassa Patuxai AKA vertical runway. Riemukaaren näköinen voiton monumentti, joka rakennettiin USAn lahjoittamalla betonilla. Oikeasti ne lahjoitettiin lentokentän kiitorataa varten, josta lempinimi tulee. Toisena kohteena Pha That Luang, joka on merkittävin temppeli Laosissa. Heidi kuvasi paikan vain ulkopuolelta, koska emme saaneet pyöriä minnekkään turvalliselle alueelle.
Pyöräilyä oli edessä 96 km. Vientienasta Tha Phabatiin. Maantie on loistolaatuista, joten pyöräily sujuu hyvin. Liikenteeseen alamme pikkuhiljaa tottua vaikkakin väärään suuntaan tulevat ovat aina haasteellista. Rekoilla ja linja-autoilla on mukava tapa töötätä kun tulevat takaa ja näin varoittavat tulostaan. Päivän lämpötila on kepeät +30, joten pidämme taukoja tunnin välein.
Lounastimme pikku ravintolassa, jossa meille tarjoiltiin possua vihanneksilla ja riisillä. Ruoka oli tulisesti maustettu ja komeuden kruunasi paistettu puolikypsä kananmuna. Heidi siirsi munan syrjään, mutta omassani keltuainen oli jo rikkoutunut riisin päälle, joten vedon riskillä naamaan. Ruoka oli todella hyvää ja kustansi 4,1€ pepsit menovetenä. Tosin Heidiltä jäi puolet syömättä tulisuuden takia.
Pikkukylien läpi ajaminen on todella hauskaa. Ihmiset vilkuttavat ja toivottavat päiviä. Lapset hyppivät tasajalkaa ja vilkuttavat. Kaikki on jotenkin vilpittömämpää täällä. Oli huvittavaa katsoa lasten pelaavan kivillä jotain peliä kun pysähdyimme ostamaan vettä. Kuka suomalaisista lapsista leikkii enää kivillä? Kukaan ei tule vilkuttamaan koska pleikkaa ei saa pauselle. Täällä lapset ovat lapsia.
Kun päivä alkoi lähennellä neljää ja matkaa oli takana 80 kilsaa, aloimme etsiä majapaikkaa. Löysimme mukavan guesthousen hetken päästä. Huone maksoi kahdelta 12€, jossa oli oma suihku ja ilmastointi. Kävimme ostamassa lähikauppasta vielä eväitä ja painuimme pehkuihin.
Matkaa kertyi 89 km. Huomenna jatketaan kohti Pakxea.

Ensimmäinen päivä Laosissa

12 tunnin junamatka takana, 30 km pyöräilyä ja päivä Laosissa takana. Junamatka ei sujunut ihan niin kuin oltiin ajatelleet. Kaksi tuntia sisällä ja Heidi oksentaa junan keinuvasta liikkeestä. Makuupaikat olivat mukavat, mutta paikamme oli lähellä vaunun päätä. Paikalliset tykkäävät pitää ovia auki, joten melu kiskoista oli äänekästä. Itse sain kuluttua n. neljä tuntia ja Heidi pari.
Aamulla klo 08 suuntasimme Nong Khaista  rajalle, siitä yli ja Vientianeen. Alkuperäinen hotelli, jonka olimme varanneet ei myöskään oikein toiminut. Ei osattu englantia (mikä on OK), varausta ei ollutkaan ja henkilökunta ei tiennyt internetiä. Sinällään mielenkiintoista, kun heidät löytää kuitenkin booking.comista. No, etsimme uuden guesthousen, joka on mukava, vaikka kalliimpi kuin halusimme. Tässä vaiheessa emme välittäneet uupumustason takia.
Laos on muuten halpa maa ja lounas kahdelle juomineen maksoi vain 3,5€. Illalla kävimme syömässä Anthony Bordayn jalanjäljissä Amphone nimisessä ravintolassa. Ruokailu maksoi 31€, joka on paikallisella tasolla järkyttävän paljon. Palvelu, ruuat ja cocktailit olivat sitten omaa luokkaansa. Ilta kului mainiosti hyvän ruuan ja jazz-musiikin tahdissa.

Viimeinen päivä Bangkokissa

Pyörät hankittu. Varustetäydennykset tehty. Viisumit haettu. Junaliput ostettu ja nyt odotamme hotellilla lähtöä asemalle.
Pyörien hakeminen oli seikkailu jo itsessään. Taksikuskilla ei ollut hajuakaan missä liike oli, eikä myöskään englanninkielen taitoa. No, pienellä opastuksella ja kommervenkeillä löysimme paikan. Pyöräliikkeen palvelu oli loistavaa ja hankimme Merida T2. Perusvarusteet päälle ja hinta jäi alle viiden sadan per pyörä. Hauskuus alkoi sitten uudestaan. Liikkeellä ei ollut mahdollisuutta toimittaa pyöriä hotellille, joka sijaitsee toisella puolella kaupunkia. Matkaa 25km 😂. Taksit eivät huolineet meitä, joten suuntasimme lähimmälle skytrain asemalle, joka sijaitsi 10km päässä. Tämä tarkoitti kuitenkin pyöräilyä Bangkokin ruuhkassa. Matka sujui pienellä jännityksellä, mutta saavuimme hotellille ehjin nahoin.  Pyöräilimme sitten koko matkan, koska skytrain ei hyväksy pyöriä kyytiin.

Nyt löhöilemme hotellilla keräten voimia, koska joudumme pyöräilemään kaupungin halki (vain 10km) juna-asemalle. Sieltä matka jatkuu yöjunalla Nong Khaihin ja aamulla sieltä rajan kautta Vientianeen. Lisää raportointia sitten rajan tuolta puolen.

Vihdoinkin Bangkokissa

Huh, yhdeksän ja puolen tunnin lento on takana. Saavuimme lämpimään ja sumuiseen metropoliin. Jatkoimme lentokentältä NASA Vegas hotellille, mikä on muuten typerin hotellin nimi maan päällä. Saamme huoneen vasta parin tunnin kuluttua, joten kiersimme hieman lähialueita. Mika on oikeassa katukeitiöiden mielenkiinto osuudesta. Kaikkiin ei oikein tee mieli mennä kokeilemaan kulinaristisia elämyksiä, jollei halua peräaukon jodlaavan paria päivää.

Lähtöön!

Matkaan lähtijät valmiina. Suuntana Helsinki-Vantaa.

Lähtö häämöttää

Aikaa lähtöön 19 tuntia ja 30 min. Välipysäkkinä Espoo ja huomenna lentokoneen renkaat irtoavat Suomen maaperästä klo 16.40. Kiitokset Krisselle ja Mikkolle vielä kerran suojelusenkeli heijastumista. Ne koristavat pyöriämme koko matkan ajan.