Välipäivä ja buggypäivä

Sunnutain pyhitimme levolle. Emme tehnnet muuta kuin lököilimme altaalla ja katsemille hieman tv:tä illalla. Emme poistuneet hotellista koko päivänä.

Maanantaiksi olimme varanneet ajelut hiekkakirpuilla eli buggeilla. Aamupäivä meni uidessa hotellin uima-altaalla ja yhden aikaan iltapäivällä tuk tukin tulla hakemaan meidät hotellilta. Kuski oli kepeän tunnin myöhässä. Hotelli on kuitenkin uusi ja kuski ei millään löytänyt paikkaa. Kaiken lisäksi mäki oli liian jyrkkä tuk tukille, joten hotellin taksi ajoi meidät mäen alas. Buggipaikka oli hieman syrjemmässä, joten sen löytäminen omatoimisesti olisi ollut hankalaa. Paikalle päästyämme meitä tervehti oppaamme Julian. Saimme käyttöömme 125cc moottorilla varustetun kirpun. Heti ensiminuuteilla ajo toi virneen naamalle. Vaikka bugit eivät olleet tehokkaita, niin maastossa ja  metsissä ajeleminen oli todella hauskaa. Kiertelimme parin tunnin ajan Sihanouk Villen ympäristöä. Pysähdyimme tauolle Otres beachin eteläkärkeen, jossa bongasimme lehmälauman ylittävän vettä. Tämän jälkeen autoimme hiekkaan juuttuneen kalastajaveneen takaisin vesille. Kävimme katselemassa huikeita näköaloja kukkulan huipulta. Ajo oli loistavaa ja saimme hauskuutta koko rahan edestä. Päivää hieman pilasi, kun palatessamme takaisin hotellille tuk tuk kuski vaati maksua.  Tavallisesti tämä kuluu hintaan, jonka maksamme aktiviteetin järjestäjälle. Hetken väiteltyämme annoimme kuskille "tipin", jotta pääsiimme tilanteesta pois. Kävimme vielä syömässä Tutti frutti -ravintolassa. Ruoka oli halpaa ja herkullista. Ravintolassa istuessamme huomasimme kuinka seksiturismi täälläkin näkyy katukuvassa. Vastapäätä katua möhömahaisia keski-ikäisiä rasvaisia turisteja hierottiin paikallisten nuorten naisten toimesta. Osaksi huvittuneina ja osaksi inhottuneina katselimme illan tapahtumia.

Thai nyrkkeilyä ja party boat

Perjanatai alkoi meillä laiskasti. Aamiaisen jälkeen löhöilimme parvekkeella puoleen päivään. Katsoimme tv:tä ja makoilimme. Yhden jälkeen lähdimme lounaalle kaupungille. Tarkoituksena oli mennä uuteen paikkaan, mutta paikka aukeaa vasta myöhemmin iltapäivällä. Menimme Corner-ravintolaan, jossa olimme pari päivää sitten syömässä. Otin nautaa Kampotin pippureilla ja Heidi katkarapuja. Tuoreet pippurit ovat todella hyviä. Selkeästi huomaan eron Suomessa myytävään tavaraan. Vietimme lounaspaikassa haluttua pidempään, koska ukkoskuuro hyökkäsi. Ensimmäinen sade 78 päivään :). Vettä tuli reippaasti muutaman minuutin ajan, mutta emme haluneet lähteä märille kaduille.
Iltapäivän ohjelmaan kuului visiitti fitness resortissa, jota Ranskalainen kaveri pitää  muutaman kilometrin päässä meidän hotellista. Paikka oli hieman kulahtanut, mutta hyvä treenaamiseen. Ensiksi treenamisimme ominpäin hieman lukkopainia ohuen tatamin päällä. Hommasta ei tahtonut tulla oikein mitään. Tatami oli niin ohut, että kaikki rajummat liikkeet (heitot, alasviennit ja sveebit) piti jättää tekemättä. Seuraavaksi alkoi rankka Muay thai -tunti. Ranskalainen kaveri veti puolitoista tuntia treeniä taivasalla. Olin treenin jälkeen aivan rikki, koska kaveri päätti "kouluttaa" minun vasenta jalkaa kestämään osumia. Minun oli vaikea kävellä pois tunnin jälkeen. Samoin jalanpohjat kärsivät karhean betonin päällä treenaamisesta ja jalkani oli verisillä rakoilla. Heidikään ei ollut tyytyväinen treeniin. Tekniikkan opetusta ei ollut ja saimme lyödä ja potkia ihan miten halusimme. Olisimme toivoneet hieman thai tyylin opetusta. Ruhjeisina palasimme kaupungille ja menimme syömään vielä ennen hotellille paluuta.

Lauantai. Heräsimme hieman tavallista aikaisemmin, koska party boat lähtee satamasta klo 9. Ohjelmassa biletystä, chillailua ja snorklausta koko päivän. Pyöräilimme rantaan ja jätimme pyörät matkanjärjestäjän toimiston eteen. Huomasimme jo satamassa, että päivä tuulinen ja laiva keinui reippaasti. Heidi popsi pahoinvointipillerin matkan alussa ja laivan henkilökunta jakoi niitä myös muille asiakkaille. Menomatkalla meilkein kaikki matkustajat nukkuivat allekirjoittanut mukaanlukien. Eipä oikein ollut party party -meinikiä. Saavuimme tunnin matkan jälkeen lahteen, jossa pääsimme snorklaamaan. Pyörimme vedessä noin kolme varttia. Korallit olivat hienot, mutta elottomat. Vain joitakin kaloja ja merisiilejä. Laivalle päästyämme söimme keskinkertaisen lounaan ja matka jatkui kohti läheistä saarta. Perille päästyämme meitä odotti valkoinen hiekkaranta ja turkoosi vesi. Paikka oli seesteinen ja menimme rannalla sijaitsevaan baariin nauttimaan virvokkeita ennen uimista. Vesi oli mukavan lämmintä ja todella kirkasta. Palasimme vielä lojumaan baariin ennen takaisin lähtöä. Paluumatka meni samoissa tunnelmissa kuin menomatka. Kaikki meilkein nukkuivat. Todellinen partyboat.
Takaisin päästyämme matkasimme Sandan-ravintolaan syömään illallisen. Ravintolassa järjestettiin myös tanssiesitys, jossa tanssi paikan oppilaat.

Kiertelyä kaupungilla

Kävimme uimassa ennen aamiaista. Mahtavaa uida samalla, kun aurinko pikkuhiljaa hilautuu ylös taivaalle. Aamiaisen jälkeen suuntasimme kaupungille tutkailemaan. Tarkoituksena oli nähdä rantoja ja löytää aktiviteetteja. Kaupungille päästyämme varasimme ensimmäiseksi paikat lauantaiseen Party Boatiin. Kolmikerroksinen laiva, jossa DJ soittaa chillii musaa ja baari tarjoilee viileitä drinkkejä. Kyllä siinä kelpaa sitten rentoutua rippumatossa.
Seuraavaksi etsimme Xtreme buggy -nimistä paikkaa, mistä saisi vuokrattua hiekkakirppuja. Emme löytäneet paikka ja harhailimme Otres beachia edestakaisin. Lopulta kävimme Dune-baarissa rentoutumassa ja siemailemassa juomia. Palasimme takaisin keskustaan ja menimme lounaalle Sandan-ravintolaan. Taas hyvätekeväisyysjärjestön ylläpitämä ravintola katulapsille. Ruoka oli hyvää ja ostimme vielä käsintehtyjä tuliaisia.  Kiertelimme vielä hieman paikkoja ja päädyimme Bavarian biergaden -ravintolaan syömään currywurstit.
Paluumatkalla kävimme hakemassa täydennyksiä hotellille. Jyrkkä mäki matkan lopussa uuvutti retkikuntamme täysin ja löhöilimme loppuillan villassamme.

Sihanouk Ville

Tiistai. Loistavasti nukutun yön jälkeen suuntasimme aamiaiselle Starfish nimiseen kahvilaan, joka auttaa paikallisia kodittomia ja vammaisia. Aamiainen oli todella hyvää ja kahvila sijaitsi puutarhan keskellä. Mukavaa syödä aamiaista mangopuiden varjossa. Aamiaisen jälkeen suuntasimme takaisin majapaikkaamme pakaamaan kamamme. Suuntana toisella puolella kaupunkia oleva hotellimme. Löysimme hulppean paikan netistä ja saimme sen yli 50% alennettuun hintaan. Matka hotellille oli haastava. Hotelli sijaitsee mäen päällä ja sinne vievä mäki oli jyrkin, mitä koskaan olemme elämässämme polkeneet. Hotellille päästyämme saimme tietää, ettei meille ole huonetta vaan oma villa! Oma kunnon kämppä keittiöineen kaikkineen. Parvekkelta avautuu näkymä kaupungin yli ja uima-allas sijaitsees 10 m kämpästämme. Aamiainen tarjoillaan kämppäämme, joten aamulla ei tarvitse raahautua kuin parvekkelle syömään. Aika luksusta.  Chillasimme hotellilla kuumimman ajan päivästä ja illalla suunnistimme syömään. Kävimme paikallisessa pikku ravintolassa syömässä quedesilloja ja Kampotin kanaa. Herkullisen ruokailun jälkeen haimme tarvikkeita hotellille ja suuntasimme takaisin. Ilta meni siemailessa rommikolaa parvekkella, leudon tuulen puhaltaessa ja musiikkia kuunnellessa.

Keskiviikon pyhitimme rentoutumiselle hotellilla. Aamiainen tarjoitiin parvekkelle ja se oli loistava. Suuntasimme altaalle jossa vietimme pari tuntia lököillen ja uiden. Chillailimme parvekkella ja suunnittelimme tulevia päiviä. Illalla kävimme vielä syömässä hotellin ravintolassa, joka tarjoilee japanilaista ruokaa. Paikka oli keskitasoinen ja hieman ylihintainen, joten pienoinen pettymys. Ilta menikin sitten villassa rentoutuessa.

Matka Sihanouk Villeen

Perjantaina matkaan. Ensimmäisen matkapäivän kohde on Takeo. Pieni kaupunki, jossa tiesimme olevan majataloja. Matka kaupungista ulos sujui mukavasti. Olimme etsineet toisen reitin ja vältimme valtavan tietyömaan, joka kiusasi meitä Killing fields vierailulla. Matkaa oli 75 km ja päivän lämpötila 37 astetta. Matka kuitenkin sujui kuumuudesta huolimatta lähes viidessä tunnissa. Takeosta löysimme helposti guesthousen ja kuosittautumisen jälkeen suuntasimme metsästämään ruokapaikkaa. Valitettavasti emme löytäneet mitään kelvollista. Harhailimme 4 km turhaan. Onneksi törmäsimme toriin ja pieniin kauppoihin, joista ostimme muonitukset mukaamme.  Korjasin ja huolsin hieman pyörääni ja asensin uuden sisärenkaan. Majatalon lähistöllä pidettiin häitä, jotka tuottivat meluhaittaa illalla ja seuraavana päivänä.

Lauantaina jatkoimme Kampottiin. Keskikertaisen aamiaisen jälkeen suuntasimme tien päälle. Vaihtamani uusi sisärengas kesti vain 10 km, kunnes paukahti. Vaihdoin vanhan korjatun sisäkumin tilalle ja matka jatkui. Pieni myötätuuli vauhditti menoamme ja päivän keskinopeus nousi yli 21 km\h. Matka taittui nopeasti vaikka lämpötila nousi jo päivällä 39 asteeseen. Aurinko poltti, mutta matka jatkui. Olemme rakastuneet katukahviloihin, joissa kamppaillaan keskipäivän kuumuutta vastaan varjoissa olevilla riippumatoilla. Siinä siemaillessa paikallista Sting energiajuomaa saa voimia takaisin. Emme taaskaan syöneet mitään päivän aikana ja saavuimme vajaan kuuden tunnin jälkeen Kampottiin. Olimme etsineet majataloja jo valmiiksi, mutta ensimmäinen oli täynnä ja toista emme löytäneet. Sitten rikkoimme matkasääntöämme. Sääntö on: "jos ei ole yöpymispaikkaa valmiina, niin kaupunkiin saavuttaessa ensiksi syödään ja sitten tutkaillaan majapaikkaa". Muuten teemme huonon valinan väsyneinä ja nälkäisinä. Niin valitettavasti nytkin. Valitsimme huonosti ja huone ei ollut mieluinen. Ilmastointikoneesta tuli homeen hajua. Kävimme syömässä Rikititavi-ravintolassa. Ruoka oli hyvää, mutta olimme niin väsyneitä päivästä ettemme pystyneet nauttimaan siitä täysin siemauksin. Uupuneina kaaduimme sänkyyn.

Sunnuntain aloitimme aamiaisella Epic arts kahvilassa, joka työllistää paikallisia vammaisia. Aamiaisen valmistikin kuuro kokki. Heidi söi leipää ja itse kokeilin paikallista kaurapuuroa. Ruuat olivat hyviä ja rahat menivät hyvään tarkoitukseen. Päivällä kiertelimme kaupunkia ja valmistauduimme huomiseen pyöräilyyn. Kävimme myös hieronnassa ja ihailimme ranskalaista arkkitehtuuria. Suunnitelimme aluksi, että olisimme olleet päivän pitempään. Huono huone ja haluamamme aktiviteettitarjoajan sairastuminen muutti kuitenkin suunnitelmia. Illaksi varasimme sunset cruisen. Lähdimme joenvartta ylös venellä katselemaan auringonlaskua ja maisemia. Pimeän tultua kävimme katsomassa tulikärpäsiä. Paluumatkalla guesthouseen kävimme vielä ostamassa tuoreita duplingeja ja nuudeleita.

Maanantai. Kirjauduimme pois guesthousesta  ja suuntasimme aamiaiselle. 2 Sisters oli toinen kaupungissa toimiva hyvänrekeväisyyskahvila. Paikka auttaa kodittomia lapsia saamaan kodin ja työtä. Aamiainen oli herkullinen ja täyttävä. Sillä jaksamme pyöräillä hetken aikaa. Ohjelmassa oli 50 km pyöräilyä. Lämpötila näytti jo lähdössä 33 astetta, joten päivästä tuli taas hiostava. Pyöräily sujui loistavasti pienen myötätuulen avittamana ja olimme jo puolenpäivän aikaan määränpäässä. Löysimme guesthouseja, mutta laatu oli heikko. Läävätkin maksoivat 12 $. Löysimme kuitenkin kohtuu siistin paikan ilmastoinnilla 15 $. Laukkujen purkamisen jälkeen huomasimme, ettei huoneessamme ole juoksevaa vettä. Menimme valittamaan ja omistaja vain totesi: "jollei kelpaa voitte lähteä". Niin me sitten lähdettiin. Pyöräilimme loput 50 km Sihanouk Villeen ja pääsimme kaupunkiin jo neljäksi. Loppu ei ollut helppo. Hirmuiset mäet verottivat meitä viimeiset 15 km. Luulisi, että kun saapuu rannikolle, maa olisi tasaista. Olimme päivää aikaisemmin määränpäässämme, joten piti löytää väliaikainen yöpymispaikka. Otimme opiksemme Kampotin tapauksesta ja suuntasimme ensin syömään, mutta matkan varrella bongasimme hulppean näköisen guesthousen sivukadulla. Ajattelimme paikan maksavan maltaita, mutta Heidin kysyessä hintaa, osottautui huone 20 $ arvoiseksi. Paikka oli aivan uusi. Pari kuukautta sitten avattu. Olimme todella tyytyväisiä. Hotellilla kuosittautumisen jälkeen kävimme syömässä ja kaupassa. Huomenna matka jatkuu varamaamme hotelliin.

Phnom Penh

Lauantai ja herätys myöhempään. Hotellin aamiainen osottautui hyväksi ja saimme vatsamme täyteen. Tapasimme aamiaisella laosilaisen kaverin, joka ystävällisesti vaihtoi meidän ylimääräiset Laosin kipit dollareihin. Vihdoinkin pääsimme eroon niistä. Kukaan ei halunnut vaihtaa niitä Vietnamissa, joten ne olivat pyörineet taskunpohjalla jonkin aikaa. Päivän kohteena oli pahamaineinen S21 vankileiri. Paikka oli karmiva. Se oli ollut koulu ennen vankileiriksi muuttumista. Punakhmerien hirmuhallinnon aikaan tänne tuotiin 14000 ihmistä, joista hengissä selvisi viisi aikuista ja kolme lasta. Vangit olivat kaikista yhteiskuntaluokista, mutta ylemmystö oli yliedustettu. Suurin syy vangisemiseen oli koulutus, mutta jopa silmälasit riittivät syyksi. Valokuvat ihmisistä, maalatut kidutuskuvat ja kuivuneet veriroiskeet seinissä kertoivat karua tarinaa. Hiuskarvat nousivat pystyyn ja angsti maata kohtaan kohosi. Tämä paikka ei ole mitenkään rentouttava. Iltapäivällä kävimme vielä keskustorilla, joka oli rakennuksenakin nähtävyys.

Sunnuntai oli Heidille oppipäivä. Olimme varanneet Heidille valokuvauskurssin. Hollantilais-syntyinen kaveri opetti valokuvauksen saloja ja hengailin mukana. Matkustimme tuk tukilla läheiseen kylään, jossa Heidi harjoitteli valokuvausta lapsilla. Kävimme myös maaseudulla enen kaupunkiin palaamista.

Maanantaina kävimme Russian Marketilla, jossa myydään sitä normaalia krääsää ja piraattikopioita kaikesta. Vetäydyimme lounaalle Aussie XL nimiseen ravintolaan. Söimme aussie tyyliset hampurilaiset, jotka olivat herkullisia. Lounaan jälkeen palasimme hetkeksi hotellille. Iltapäivällä menimme paikalliseen ravintolaan happy houreille, jossa meni sitten koko ilta.

Tiistaina pyöräilimme Killing Fieldseille. Matkaa ei ollut kuin 12 km, mutta 4 km matkasta oli tietyön alla. Pölyn määrä oli uskomaton, kun raskasliikenne jyräsi samalla tiellä. Näkyvyyttä noin 7 metriä. Olimme kentille saapuessamme ihan pölyn peitossa. S21 vankila oli karmiva, mutta tämä paikka löi senkin laudalta. Lähes 20000 ihmistä menetti henkensä täällä. Selkäpiitä karmi, kun kuuntelin korvalapuista opastusta ja tarinoita. Samalla näen joukkohaudat ja valokuvia siitä, kun ne vielä olivat täynnä. Pahinta oli kävely luiden päällä, joita työntyi maasta poluilla. Ruumiita on maassa niin paljon, että luut työntyvät pinnalle vuosien saatossa. Karmein kaikista oli Killing Tree. Sitä vasten punakhmerit hakkasivat vauvojen päät, koska luodit olivat liian kalliita. Puussa näkyi tänä päivänäkin tummentumia verestä. Lopuksi kävimme stupassa (temppelitorni), jossa on pinottu 8000 pääkalloa hyllyille. Mieli oli aika synkkänä, kun poistuimme alueelta. Onneksi illan happy hour -kierros kohotti mielialaa ;)

Keskiviikkona otimme hieman chillimmin. Hieman keskikertaista hierontaa, jonka jälkeen Silver pagodaan/Royal palaceen. Kuninkaanpalatsi oli upea paikka. Upeita taloja yksityiskohtaisine kaiverruksineen. Silver pagoda on käytännössä temppeli hopeasta ja kullasta. Lattiakin oli koottu 5000 hopealevystä. Kämppä oli täynnä kulta- ja hopeapatsaita. Illalla menimme katsomaan Killing fields -elokuvan paikalliseen teatteriin. Elokuva oli todella hyvä, mutta raskas. Sivuroolissa esiintyvä kaveri oli oikeasti selviytyjä hirmuvaltahallinon ajalta. Suorituksesta hänet palkittiin parhaalla sivurooli Oscarilla.  Synkkä aihe = synkkä mieli.

Torstaina lähdimme kierokselle eläinten pelastuskeskukseen Phnom Tamaon luonnonpuistoon. Olimme varanneet paikat kierrokselle, johon mahtuisi maksimissaan 7 ihmistä. Onneksemme olimme ainoat, joten saimme yksityiskierroksen. Oma jeeppi kuskeineen plus opas. Kiersimme koko päivän luonnonpuistossa katselemassa pelastettuja eläimiä. Heidi pääsi leikkimään apinoilla ja tapasimme mr Mjaun, valtava urostiikeri. Pääsimme todella lähelle monia eläimiä ja saimme syöttää useita. Onneksi mr. Mjaun ja meidän välissä oli aita, koska muuten me olisimme toimineet pävällisenä. Suurin osa pelastetuista eläimistä oli takavarikoituja lemmikkejä (mr. Mjau) tai salametsästäjien uhreja. Päivä oli todella antoisa ja opettava. Illalla perinteisesti painuimme happy houreille.

Kambodža on kyllä vastakohtien maa. Menneisyys vetää synkäksi, mutta nykyisyys iloiseksi.

Can Tho ja matka Kambodžaan

Viimeinen matkapäivä ennen lepoa oli helppo. Pyöränrengas korjattu ja matkaa vaivaiset 40 km. Olimme puolenpäivän aikoihin Can Thossa ja nautimme lounaan ostoskeskuksen Lotteriassa. Tutkimme hieman netistä hotellitarjontaa ja kirjoittelimme osoitteita ylös. Menimme parhaimmaksi kehuttuun hotelliin, mutta se oli täynnä. Onneksi toisessa tärppäsi ja jäimme Kim Lan hotelliin. Huone oli siisti ja halpa. Vihjeenä kaikille tänne matkustaville, valitkaa huone mielellään kauimpana kadusta hiljaisuuden takia ja pienellä ikkunalla taikka ilman. Tällä tavalla varmistaa hyvä yöunet. Loppupäivä meni kaupunkia kierellessä ja tulevia päiviä suunnitellessa.
Keskiviikko aamuna meillä oli aikainen herätys, koska lähdimme oppaan saattamana kelluville marketeille. Olimme veneessä jo ennen kuutta, joten näimme kauniin auringonnousun samalla, kun rennosti lipusimme Mekongin mukana. Torilla oli valtavasti veneitä, jotka myivät valtavasti erilaisia vihanneksia ja hedelmiä. Ostimme ananaksen välipalaksi, jonka sitten söimme myöhemmin. Torin jälkeen suuntasimme paikalliselle nuudelipajalle. Olin paikasta innoissani, koska rakastan paikallisia nuudelikeittoja (Pho) ja aamiaiseksi tarjoitiinkin nuudelikeittoa kanalla. Heidi ja opas söivät perinteisemmän aamiaisen  eli leipää ja paistettua kananmunaa. Aamiaisen jälkeen suuntasimme viimeiselle nähtävyydelle hedelmätarhaan. Kuljimme hiljaista ja rauhallista kanaalireittiä. Opas kertoi meille paikallisista hedelmistä ja kasveista, joita käytetään ruuanlaitossa. Hedelmätarhassa näimme miten moni paikallinen hedelmä kasvaa. Oli ananasta, mangoa, greippiä, lycheetä, papaijaa ja monia muita. Palasimme hotellille jo puolenpäivän aikaan, koska olimme lähteneet liikkeelle aikaisin. Loppupäivä meni normi merkeissä kaupungilla.
Torstai meni hengaillessa kaupungilla. Kävimme myös pelihallissa pelaamassa ilmakiekkoa. Illalla menimme kieli-iltaan. Cafe by The Corner järjestää paikallisille opiskelijoille illan, jossa he voivat puhua englantia. Saimme vihiä paikasta netin kautta. Heti kun pääsimme istumaan meidät piiritettiin uteliailla opiskelijoilla. He osasivat jo hyvin englantia ja saimme tietää paljon paikallisesta menosta. Tämä olisi ollut loistopaikka ensimmäiselle illalle, koska moni olisi mielellään esitellyt kaupunkia. Harmiksemme pääsimme vasta torstaina, koska iltoja ei järjestetä kuin kolmesti viikossa.
Perjantaina jatkoimme matkaa. Olimme varanneet pikaveneen, joka kuljettaa meidät jokiteitse Kambodžaan. Tämä on meidän viimeinen mahdollisuus mennä Mekongissa, joten päätimme nauttia täysin siemauksin. Matkaan meni koko päivä ja saavuimme Phnom Penhiin illalla väsyneinä. Onneksi olimme varanneet hotellin etukäteen. Heidi rakastui heti sänkyymme. Pitkästä aikaa kunnollinen sänky.

On the road again....

Sunnuntait ovat hyviä matkapäiviä. Vähemmän liikennettä kaupungeissa. Matka alkoi vauhdikkaasti My Tho nimiseen kaupunkiin. Heidiltä puhkesi rengas matkalla, jonka vaihdoimme uuteen. Matkalla ei ollut oikein sopivaa ruokalaa, joten joimme limut kahvilassa. Söimme kunnolla kun pääsimme My Thohon. Bongasimme kaupungista todella halvan hotellin, joka oli uusi ja siisti. Huone maksoi ainoastaan 7€.

Maanantaina jatkoimme matkaa. Reittimme kulki halki pikkusaarten ja pienten kylien. Tie oli loistokunnossa ja bussit sekä rekat loistivat poissaolollaan. Ongelmana oli pujennut rengas. Kun olin vaihtamassa rengasta huomasin, että myyjä pyöräliikkeessä oli antanut väärän kokoisen renkaan. Jouduin paikkaamaan renkaan, mutta paikkasetti oli huono ja rengas vuosi. Loput 20 km meni 5 km välein pumpatessa. Erittäin turhauttavaa ja päivä oli sen takia henkisesti rankka. Onneksi määränpäässämme Vinh Longissa ostin uuden paikkasetin ja rengasongelmat loppuivat. Löysimme myös hyvän hotellin läheltä ostoskeskusta, josta saimme ruokaa illaksi.

Uusi totuus sotamuseosta

Heidi pettyi valtavasti hotellin aamiaiseen. Pho:ta, paistettua kananmunaa, wokkinuudeleita ja paahtoleipää. Kehnon aamiaisen jälkeen suuntasimme sotamuseoon. Paikka oli mielenkiintoinen ja siellä vierähti pari tuntia. Saimme kuulla totuuden sodasta, joka ei ainakaan miellytä jenkkejä kovinkaan paljoa.
Museon jälkeen suuntasimme toiselle markkina-alueelle ostamaan Terolle lisää paitoja. Heidi löysi itselleen hienon topin.
Lepäilimme tovin hotellilla torilta tulon jälkeen ja etsiskelimme hyvää ravintolaa illaksi. Löysimme läheltä paikan, jota kehuttiin hyväksi. Hinnat olivat tavallista korkeampia, mutta tunnelma ravintolassa oli loistava. Ruuat olivat herkullisia ja palvelu toimi. Kylläisinä ja väsyneinä palasimme hotellille.

Kaikenlaista Saigonissa

Ho Chi Minh Cityssä tuli tehtyä paljon asioita. Paikoissa, joissa on paljon aktiviteettiä kirjoittaminen hieman jää taka-alalle. Saigonissa riittää nähtävää.
Kävimme Cu Chin tunneleissa, jotka ovat Vietnamin sodanaikaiset sissitunnelit. Reissu oli ihan mukava, vaikka meidät ensin unohdettiin hakea hotellilta ja sitten olimme kierroksen eri matkafirman opastuksessa.  Paikka oli todella outo. Ensiksi meille näytetään propagandavideo sodasta, jossa jenkkisaasta tulee tappamaan. Sitten kehutaan omia naisia taistelu kyvyistään ja palkitaan tappomitaleilla. Kierroksella meille esiteltiin sissien taktiikoita ja ansoja. Kerrottiin sodan kauheuksista ja tämän jälkeen pääsi ampumaan jos näin mieli. Kontrasteja. Lopulta pääsimme länkkäreille tarkoitettuun tunneliin kömpimään, joka oli hauskaa. Ainoastaan Heidi ja minä kuljimme tunnelit alusta loppuun. Paikka oli ahdas ja sai tuntea hieman sitä, mitä ihmiset joutuivat kokemaan tunneleissa.

Keskiviikkona kävimme pelaamassa paintballia. Otimme ensiksi Suomi-Japani maaottelun, jossa minä ja Heidi vastaan kolmea Japanilaista. Voitimme Japanilaiset 2-1 otteluvoitoin. Tämän jälkeen kisoihin liittyi joukko Ruotsalaisia, jotka jaettiin osin joukkueiden kesken. Erät tulivat tasaisemmiksi ja neljä seuraavaa ottelua päättyi 2-2 tilanteeseen. Pelaaminen 32 asteen helteessä uuvuttaa nopeasti. Illalla menimme katsomaan AO akrobaattistaesitystä Saigonin oopperatalolle. Esitys oli loistava ja hauska. Paluumatkalla hotellille törmäsimme castenwagenbaariin. Kadulle oli pysäköity klassinen Volkswagen pakettiauto, josta tarjoiltiin cocktaileja. Loistava päätös illalle.

Torstaina otimme rennosti. Heidillä oli vielä teetettyjen vaatteiden sovitusta ja muuten rentouduimme kahviloissa. Illalla kävimme Saigonin korkeimmassa rakennuksessa drinkeillä. Taloa voi myös kutsua Stark toweriksi, koska se esiintyi Avengers elokuvassa Ironmanin tukikohtana. Näkymät olivat hulppeat 52. kerroksesta. Matkalla hotellille bongasimme saksalaisen biergardenin. Söimme bratwurstia ja currywurstia, jotka maistuivat aivan Saksalaisilta. Musiikkina soi latinorytmit, mutta se sopi meille mainiosti.

Perjantaina veimme pyörämme huoltoon ja kävimme isossa ostoskeskuksessa varustautumassa pyöräilyyn. Ostin myös uuden matkamittarin pyörään varastetun tilalle. Kävimme noutamassa räätäliltä vaatteemme ja rentouduimme hotellilla.

Lauantai ja viimeinen päivä Saigonissa. Heti aamusta suuntasimme postiin lähettämään paketin suomeen. Operaatio sujui mukavasti, koska virkailijat postissa osasivat englantia ja pakkasivat paketin  puolestamme. Postista suuntasimme jäätelöbaariin, jota oli huikeasti kehuttu. Valitettavasti petyin kovasti annokseeni, mutta onneksi Heidi sai paremman. Hetken aikaa pyörimme päämäärättöminä kaupungilla, kunnes päädyimme ranskalaiseen kahvilaan. Siellä istuessamme Heidi ehdotti elokuviin menemistä. Tilasimme taksin ja ajoimme teatterille. Kävimme katsomassa Lego The Movien ja se oli oikein viihdyttävä. Elokuvan alussa tuli traileri 4DX elokuvastandardista ja se vaikutti hauskalta. Päästyämme elokuvista huomasimme, että teatteri esittää joitakin elokuvia juuri 4DX:nä. Ostimme liput Herucles elokuvaan. Kokemus oli päräyttävä! Tuoli heilui ja tärisi. Tuuli puhalsi, vettä satoi, oli sumua ja havumetsä tuoksui. Tämä on todella hienoa. En ollut oikein innoissani kun 3D tuli, mutta tämän tekniikan otan ylistäen vastaan. Vaikka elokuva ei ollut kuin keskinkertainen tekele, 4D teki siitä upean.