Ho Chi Minh City

Heräsimme aamulla ja jatkoimme matkaa ilman aamiaista. Päätimme löytää jonkun paikan, josta aamiainen irtoaisi halvalla. Emme kuitenkaan oikein löytäneet mitään ja poljimme melkein puolitoista tuntia, kunnes päädyimme purilaisille Lotteriaan. Matka jatkui täytön jälkeen hotellille. Hoang Lieng -hotelli on ihan ok paikka. Emme kuitenkaan suosittele sitä, koska olemme olleet halvemmissa samantasoisissa hotelleissa, mutta pääkaupungissa näköjään joudumme maksamaan enemmän.
Hotellilla kuosittautumisen jälkeen suuntasimme kaupungille. Päämääränä räätäli. Paikka oli mukava ja ammattitaitoinen, joten tilasin puvun ja Heidi mekon. Tilasimme myös puvun paitoja. Räätälin jälkeen suuntasimme Ben thanh torille katsomaan roinaa. Löysin itselleni ja Terolle paitoja. Tinkaaminen kuuluu täällä asiaan ja pääaika kuluukin tinkaamiseen, eikä vaatteiden valitsemiseen. Torilta suuntasimme hotellille vetämään unta palloon.

Dalatista Ho Chi Minh cityyn

Meidän piti lähteä aamulla pyöräilemään, mutta olimme vielä uupuneita vesiputousaktiviteeteistä. Päätimme ottaa vielä yhden lepopäivän Dalatissa. Heidi myös diagnosoi itselleen lievän vuoristotaudin, joten lepo maistui. Emme tehneet oikein mitään erikoista. Kävimme torilla ostamassa matkaa varten tarvikkeita ja löhöilimme. Illalla tilasimme pizzat taas hotelliin, jottei retkikunta rasitu liikaa :)

Keskiviikkoaamuna lähdimme sitten liikkeelle. Matka kulki vielä kerran kaupungin halki, jonka jälkeen päästiin alamäkiin. Vuoristotiet ovat hauskoja tulla alas. Tämäkin "mäki" oli 7 km pitkä. Vauhti tiellä ei kasva yli 40 km/h, koska liikennettä on paljon ja tie kohtuu kuntoista. Loppupäivä olikin sitten normi pyöräilyä pienessä myötätuulessa 113 km. Lopuksi yövyimme hotelissa, jonka olimme löytäneet netistä etukäteen.

Torstai pyöräilypäivänä oli raskas. Tuuli oli tyyntä tai lievää vastatuulta. Aurinko porotti pahasti. 34 asteessa pyöräileminen on varsin kuluttavaa. Hienona hetkenä matkalla oli vihdoinkin ylängöltä poistuminen alangolle 10 km alamäellä. Maisemat olivat upeimpia mitä tähän saakka oli nähty. Kumottava tilanne sattui puolivälissä laskua, kun linja-autot päättivät tulla rinnakkain mäkeä ylös. Siinä tiukalla jarrutuksella, pujelehtimisella ja tuurilla selviaimme pienestä raosta ohi. Puhumme noin 5cm tilasta pyöriemme ja bussin välissä. Loput päivästä oli rankkaa ylös alas polkemista ja pysähdyimme kohtuulliseen majataloon 73 kilometrin jälkeen.

Perjantai kolmas pyöräilypäivä. Aloitimme aamun hieman tavallista aikaisemmin ja olimme pyörien selässä jo ennen kahdeksaa. Päivä oli peruspolkemista, mutta lämpötila nousi nopeasti. Mittari näytti keskipäivällä 35 astetta. Lämmöstä johtuen pidämme enemmän taukoja ja tämä kuluttaa enemmän aikaa. Päivällä minulta puhkesi rengas. Ensimmäinen vika pyörissämme 1300 kilometriin. Pistosuojaus toimii erinomaisesti, mutta paino tarakalla plus kuopat tekevät pahaa jälkeä. 20 minuuttia myöhemmin sisärengas oli vaihdettu ja matka jatkui. Etsiskelimme majataloja jo reilusti ennen Ho Chi Minhiä, mutta lopulta polkaisimme esikaupunkialueelle saakka. Tähän auttoi yksityinen moottoritien pätkä joka tuli vastaan. Rakennustyön alla ja siksi hiljainen ja nopea ajettava. Heidi bongasi upeasti halvan ja siistin majatalon, joten ilta meni mukavissa merkeissä.

Vesipetoina vesiputouksilla

Aamulla meidät tultiin noutamaan vesiputouksille. Matkasimme kaupungista ulos vuoristoon. Aluksi opettelimme hieman miten valjaita käytetään. Olemme käyttäneet samantapaista systeemiä aikaisemmin. Muu ryhmä olikin sitten vähän onnettomampaa. Pienen vaelluksen jälkeen päästiin asiaan. Maisemat olivat mitä upeimpia, kun laskeuduimme kallioita alas. Kaikkein upeinta oli laskeutua vesiputouksen keskellä. Vesimassa oli todella raskas ja kivi liukasta. Kun pääsimme putouksen voimakkaampaan kohtaa hyppäsimme loppumatkan alas (n. 2,5m). Toinen mukava hyppy lampeen oli ensin 3 m korkeudelta ja sitten 7 m korkeudelta. Päivä oli todella mukava ja saavuimme uupuneina hotellille. Heidi painui kylpyyn samalla, kun kävin ostamassa pullon viiniä illaksi. Hotellilla tilasimme vielä pizzat huoneeseen samaisesta pizzeriasta, jossa olimme illastaneet eilen. Dalat-viini on ihan kelpoa perusviiniä nautittavaksi ja parhaimpia viinejä Kaakkois aasiassa.

Dalatin tutkailua

Nautimme hotellilla aamupalan, joka oli todella mainio.  Suuntasimme kaupungille tutkailemaan paikkoja. Kiertelimme läpi paikallista toria ja kauppoja. Lopulta palasimme hotellille hakemaan pyöriä. Jatkoimme matkaa lounastamaan ja nähtävyydelle. Lounaspaikkana toimi Heidin suosikiksi noussut Lotteria, joka vastaa McDonaldsia. Vatsatautivapaata ruokaa Heidin mukaan. Kävimme sitten katsomassa Grazy house-nähtävyyden, joka on mielikuvituksellisesti rakennettu kompleksi. Paikassa toimi myös pieni guesthouse. Paikka oli ihan mielenkiintoinen ja lapset saisivat siitä vielä enemmän irti kuin aikuiset. Valitettavasti turvallisuus paikassa on huonolla tasolla. Ylikulkusillat 3 m korkeudessa ilman minkäänlaista kunnon kaidetta ei kuulosta hyvältä. Vierailu sai vielä ikävän päätöksen, kun saavuimme pyörille huomasin matkamittarini kadonneen. Olin unohtanut sen pyörääni ja se pöllittiin välittömästi, vaikka paikassa oli ns. vartiointi, mikä maksoi. Paikalla oli vielä kaveri hiplaamassa pyörääni, kun saavuin ja vahvalla epäillyksellä samainen kaveri otti muiston itselleen. Sanoi kaverille, että antaisi mittarin takaisin, mutta väitti sinisilmäisenä, ettei olisi ottanut mittaria. Se siitä ihmisten rehellisyydestä.
Harmistuneina jatkoimme matkaa. Kiertelimme vielä keskustaa etsiessämme aktiviteetteja seuraavalle päivälle. Tarkoituksena oli varata rafting eli kumiveneellä koskessa riehumista, mutta niitä ei järjestetä kuivalla kaudella. Pettymys oli valtaisa retkikunnassamme. Onneksi tarjolla oli kanyoning, joka on köysillä vesiputoukseen menemistä. Varattuamme liput kävimme vielä illalla kehutussa pizeriassa. Nyt suositukset osuivat kohdalleen. Loistavia pizzoja paikallisella twistillä.

Matkapäivä Dalattiin

Aamu, aamiainen, pakkaus ja menox. Vaikka oli haikeaa lähteä pois loistavasta hotellista, matkan on jatkuttava. Otimme bussin Dalattiin, koska kiipeäminen pyörillä vuoristoon olisi hieman liikaa, johtuen majatalojen puutteesta. 130 km:in ei ollut yhtäkään majataloa, eikä noin pitkää matkaa vuoristossa pääse päivässä. Bussimatka kesti neljä tuntia. Maisemat olivat todella huikeita, joten tylsistymään ei matkalla päässyt. Siitä piti myös huolen hullu bussikuskimme, jonka ohitukset kapealla tiellä piti perseen penkinreunalla.
Saavuimme Dalattiin iltapäivällä ja suuntasimme suoraan hotellille, jonka olimme varanneet netin välityksellä. Hotelli sijaitsi hyvällä paikalla 10 min kävelymatkan päästä keskustasta. Illalla kävimme vielä syömässä kehutussa ravintolassa, mutta ruoka osoittautui pettymykseksi. Tilasimme molemmat talon erikoisuutta: jänistä. Marinadit olivat keskinkertaisia ja liha misattu niin huonosti, ettei se lähtenyt luista irti.

Viikko Nha Trangissa

Aamulla siirryimme sitten Heidin vanhempien hankkimaan hotelliin. Kihjalaislahjaksi saimme viikon lököilyt 5 tähden hotellissa. Hotellin nimi oli Sunrise Nha Trang Beach Hotel and Spa ja voimme lämpimästi suositella sitä kelle tahansa. Ihastuimme sänkyyn heti, koska leveyttä pomppulinnalla oli 3 metriä. Parvekkeelta näki upean rannan huojuvine palmuineen ja kuohuvine aaltoineen. Päivä meni metsästäessä Heidille housuja, mikä osoittautui vaikeaksi projektiksi. Kaikki turistit tykkäävät ostaa ns. vappuvaatteita ja me etsimme matkan kestäviä siistejä housuja. Illan vietimme hotellin loistavassa irkkubaarissa siemaillen cocktaileja ja pelaten biljardia.

Maanantaiaamuna nousin viideltä ylös opiskelemaan PADIn Open Water Diver teoriaa. Sain luettua teorian ja suoritettua kokeet ennen puoltapäivää. Heidi vietti aamupäivän punttisalilla ja altaalla. Lounastimme paikallisen ostoskeskuksen ravintolakerroksessa, josta jatkoin ensimmäiselle sukellustunnille Rainbow Diverssin uima-altaalle. Heidi jatkoi matkaansa paikalliselle torille. Ilta meni taas irkkubaarissa juoden ja pelaten biljardia.

Tiistaipäivä alkoi aikaisella herätyksellä, koska lähdimme sukeltelemaan jo kello 7.00. Aamiainen hotellilla on parhaimpia aamiaisia, joita olen koskaan syönyt. Luonnollisesti ahmimme joka päivä tunnin verran kaikkea kitusiin, mitä paikka tarjosi. Pulleina kuin possut odotimme kyytiä sukelluspaikalle. Heidi oli varannut itselleen fun dive -sukelluspäivän ja minulla alkoi harjoittelusukellukset meressä. Sukellus oli todella mahtavaa! Ainoastaan näkyvyys oli veden alla 5 m luokkaa johtuen vuodenajasta. Iltapäivä menikin paikallisella torilla ja sen jälkeen rentoutuen hotellihuoneen parvekkeella.

Keskiviikko alkoi samalla tavalla. Heidi ei tullut tänään sukeltelemaan, vaan jäi hotellille rentoutumaan uimaaltaan viereen. Minulla oli tiedossa kaksi sukellusta ja tämän jälkeen olen sertifikoitunut Open Water Diver. Viimeisellä sukelluksella sattui aikamoinen vaaratilanne kun toinen sukelluskoulu päätti ajaa veneellään sukellusalueen yli. Olimme juuri nousemassa pinnalle, kun vehje pyyhkäisi ylitsemme. Tulin hieman ohjaajaa jäljessä, joten ehdin juuri väistää pohjan ja tulla pinnalle 1,5m veneestä. Ohjaajalla ei käynyt näin hyvää tuuria, vaan hän leikkasi käteensä inhottavan haavan puskiessaan itseään veneen alta sivulle. Iltapäivällä lepäilimme, kävimme syömässä Lanterns-ravintolassa ja joimme cocktaileja birjardin peluun yhteydessä.

Torstaiksi olimme varanneet itsellemme kokkausopetusta. Aamu alkoi menemällä torille, jossa opettajamme esitteli paikallisia elintarvikkeita. Toiseen valitsimme kanaa ja toiseen sammakkoa. Tyylikkäästi myyjä teloitti sammakon ja nylki sen silmiemme edessä. Opimme paljon paikallisista raaka-aineista. Torilta palasimme ravintolaan opettelemaan ruuan laittoa. Alkupaloiksi valmistimme kevätkääryleitä ja pääateriaksi haudutettua sammakkoa/kanaa savipadassa. Jälkiruoaksi liekitimme ananasta ja mangoa, jonka söimme jäätelön suklaakastikkeen kera. Ruoka oli taivaallista vaikka valmistimme sen itse. Iltapäivä meni sitten rentoutuessa hotellilla tavallisen tapaan.

Perjantaina nukuimme hieman pidempään kuin tavallisesti. Aamiaisen jälkeen suuntasimme 30 km päässä sijaitsevalle uudelle rannalle opettelemaan surffausta. Paikka oli mitä mainioin ja aallot olivat juuri sopivat aloittelijoille. Opettajana toimi ranskalaissyntyinen nainen. Minulla oli hieman vaikeuksia, mutta lopulta pääsin itsekin ylös laudalla ja surffaamaan. Heidillä sujui paremmin ja hän pääsi useasti ratsastamaan aallon päälle. Helppoa homma ei kuitenkaan ollut. Nautimme rannalla sijaitsevassa ravintolassa hampurilaisen ja burriton. Hampurilainen oli yksi parhaista, mitä olen syönyt. Nautinnolliset ruuat huutelimme alas perinteisillä cocktaileilla. Iltapäivällä palasimme Nha Trangiin viettämään ystävänpäivää. Etsimme Svetlana 378 ravintolaa, jota Mika oli mainostanut, mutta emme löytäneet kyseistä paikkaa. Etsinnöistä uupuneina menimme sitten paikkaan, joka mainosti itseään romanttiseksi. Hirveä virhe! Paikka oli niin imelä ja ruoka huonoa, että meidän oli pakko lähteä pois. "Romanttiset" esitykset olivat niin surkuhupaisia. Teki mieli kuolla myötähäpeään. Onneksi ravintolan vieressä oli leipomo, josta sai "iltapalaa".

Lauantaina aamiaisen jälkeen otimme pyörämme ja pyöräilimme 6 km etelään, josta pääsee kondolilla läheiselle Vinpearl -saarelle. Siellä kävimme delfinaariossa ja vesipuistossa. Heidin kanssa olemme sen verran lapsenmielisiä, että viihdyimme oikein loistavasti vesipetoina. Kävimme myös akvaariossa katselemassa kaloja. Saarella meni koko päivä. Palasimme illaksi hotellille, koska halusimme ruokailla Vietnamin Iron Chefin seisovassa pöydässä. Ruoka oli todella loistavaa ja itse Iron Chef tuli rupattelemaan pitkäksi toviksi pöytäämme. Mahtava ilta ja mahtava viikko. Huomenna matka jatkuu Dalattiin.

Mui Ne -> Nha Trang

Vatsataudit hidastavat menoamme edelleen. Heidi ei ole oikein toipunut uudesta taudistaan ja tämän takia jätimme pyöräilyn väliin. Siirryimme Nha Trangiin bussilla. Olimme siellä päivää aikaisemmin kuin on tarkoitus, joten etsimme meille hotellin yhdeksi yöksi. Mika ja Pirjo (Heidin vanhemmat) ovat hankkineet meille kihlajaislahjaksi viikon hotellit Sunrise Nha Trang beach Hotel & Spasta. Neljän tähden luksusmajoitus odottaa :).
Lähdimme Muinesta klo 13.30 VIP bussilla, joka oli muuten ajoissa! Paikka oli sellainen, jonne palaan vielä joskus. Hieman kallis, mutta meno rannalla on mahtavaa. Säätkään ei suosineet kite surfingiä. Taisimme kuluttaa kaiken tuulen pyöräilessämme tänne. Harmittavaisesti lähdimme juuri silloin pois kun paikallinen ravintola järjestää ison juhlan. Matka Nha Trangiin sujui ongelmitta ja löysimme vielä halvan hotellin nopeasti. Huone irtosi 9 €:lla. Ilta oli myös loistava. Menimme syömään kaupungin parhaaksi kehuttuun ravintolaan ja ruuat olivat maineensa arvoisia. Varsinkin karamellisoitu possu saviruukussa vei kielen mukanaan. Loistavan aterian päätteeksi siiryimme läheisen hotellin katolla sijaitsevaan roof top loungeen nauttimaan cocktaileja. Heidi nautiskeli mojiton ja itse siemailin baileys pohjaisen kahvijuoman samalla kun chillout soi kaiuttimista. Ilta oli mitä rennoin.

Lagi ja Phan Thiet

Lagiin matkaa oli 78 km. Matka sujui siististi, vaikka liikennettä on runsaasti teillä. Myös vastatuuli vaivasi melkein koko matkan. Lagi on pieni kalastajakaupunki, jossa länkkäreitä ei tule usein vastaan. Aika hassua, kun mennään syömään ja pieni lapsi repii äitinsä hihaa ja osoittelee sormellaan. Hotellin hintakin oli halpa johtuen turistien poissaolosta.
Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa kohti Phan Thiettiä. Vastatuuli oli voimakasta heti aamusta ja sen johdosta matkamme oli hidasta. Retkikuntaa vaivasi myös väsymys aikaisemmista päivistä. Raskaan päivän jälkeen saavuimme Phan Thiettiin. Kaupungissa pidimme tauon pikaruokaravintolassa ja aloimme etsiä majapaikkaa. Lopulta päätimme jatkaa läheiselle ranta-alueelle Muineen. Paikalle päästyämme tajusimme, että koko alueen olivat vallanneet ylipainoiset venäläiset Samsoniteturistit. Jouduimme maksamaan hotelliyöstä tavallista enemmän. Saimme kuitenkin rahallen vastinettakin. Uima-allas takapihalla puutarhan keskellä ja sen taakse avautui suoraan ranta. Seuraava päivä olikin retkikuntamme lepopäivä. Aloitin päivän hieman ennen kuutta kävelemällä merenrantaan katsomaan auringonnousua vielä, kun Heidi tuhisi mukavasti sängyn pohjalla. Leuto merituuli puhaltaa kasvoille samalla, kun aallot iskeytyvät rantaan ja niiden melodia hivelee korvia. Täydellistä chillailua heti aamusta. Aamiaisen jälkeen menimme pulahtamaan altaaseen ja myöhemmin kävimme meressä. Jos olisimme jääneet tänne pitemmäksi aikaa, olisimme testanneet wind surfingiä. Loppupäivän lepäsimme hotellilla. Heidiä myös vaivasi suolistobarbababat, jotka hidasti menojalkaamme.
Huomenna matka jatkuu...

Ho Chi Minh city -> Ba Ria

Matkaa tänään 83 km. Lähdimme hyvissä ajoin liikkeelle, koska uusi maa ja teiden kunto arvoitus. Vietnam on paljon kehittyneempi kuin Laos. Siistimpi ja nykyaikaisempi. Parasta Heidille oli aamulla marketista löydetyt uunituoreet croisantit. Tiet ovat loistokunnossa ja opasteet jokseenkin selkeitä. Mikä parasta ei hiekkapölyä, vaikka terveyden kannalta pakokaasut on varmaan pahempi riski. Matka eteni loistavasti ja löysimme hyvän lounaspaikan. Loppumatka sujui pienessä vastatuulessa, mutta iloisissa merkeissä. Ba Riiassa menimme ensiksi kahvilaan lepäämään ja sitten aloimme tutkailla hotellia. Löysimme Binh Minh Mini Hotel -hotellin. Yö 7 egee ja parhaimpia hotelleja missä olemme olleet.

Matkalla Ho Chi Minh Cityyn

Kaikki saatiin järjestymään Paksessa. Hotelliongelma selvisi google translatorin avulla ja liput Vietnamiin järjestyivät. Molemmat meistä selvisivät vatsan väänteistä, jotka olivat vaivanneet pari päivää. Tunnelma retkikunnassamme on nousussa. Päivä meni löhöillessä ja syömässä käyden. Heidi tilasi rohkeasti pasta carbonadaa italialaisessa paikassa.
Kyytimme Vietnamiin piti lähteä hotellimme edestä klo 03.30 aamuyöstä. Tyypilliseen tapaan aikataulussa ei pystytty ja alkoi tulla jo pieni paniikki, kun kyytiä ei kuulunut. Matkatoimisto, jos sitä siksi voi kutsua, järjesti matkan, johon sisältyi matka hotellista bussiasemalle ja siitä Ho Chi Minh cityyn. Bussin piti olla VIP bus, joka on makuupaikoilla varustettu kaksikerroksinen maatielaiva. Eipä ollut vippiä, eikä ajoissa. Bussi on hieman normaalia parempi, ilmastoinnilla ja pyörät saatiin ongelmitta mukaan. Hieman silti on kusetettu olo kun matka maksoi 40€ per naama. Paikalliselta asemalta matka olisi irronnut todennäkösesti puolet halvemmalla. Eipä auta valittaa.
Tätä päivitystä kirjoitan Laosin ja Kambodžan rajalla. Odotamme rajan aukeamista. Pientä jännitystä tilanteeseen tuo se, että meillä ei ole viisumeita Kambodžaan. Kuulemma niitä ei tarvita, jos olemme läpikulkumatkalla  Vietnamiin. Toivotaan parasta.

Päivitystä:
He hee. Tarvitsimme sittenkin viisumit. Lisäksi Laosin puolella jouduimme maksamaan lahjuksia rajavartioille. Kusetusbudjetti kasvaa retkikunnallamme. Seuraavaksi Kambodžan ja Vietnamin raja :).
Päästyämme toiselle rajalle homma sujui paremmin. Ainoastaan Kambodžalainen rajavartija ihmetteli onko Suomi olemassa. Vietnamin puolella tarkastus oli todella tarkkaa. Tavaramme läpivalaistiin ja passit syynättiin, mutta ei lahjuksia tai muita lisämaksuja.
Vietnamin puolella pysähdyimme syömään vielä kerran. Unohdin mainita aikaisemmin, että matkaan kuului kaksi ateriaa, joka oli mukava plussa. Parin tunnin ajon jälkeen saavuimme vihdoinkin Ho Chi Minh Cityyn. Emme tarkkaan tienneet minne meidät jätetään, joten olimme henkisesti valmistautuneet pyöräilemään. Lopulta meidät tiputettiin noin 15 km päähän haluamastamme hotellialueesta.
Pyöräily kaupungissa on aivan uskomatonta. Tuomas ja Samuli (kun kertoivat heidän omista pienistä mopokokoontumisista): niin tulkaapa tänne. Siinä kun Paimion finninaamaklubi kokoontui muutamalla kymmenellä pikku "prätkällään", täällä yhdessä risteyksessä on noin 500 pyörää. Itse olen aivan huumassa, kun saan polkea täällä ( Heidi sanoo, että Timo on tyhmä). Meno on hieman vaarallista ja adrenaliinia syöksyy suoniin kun puikkelehtii skoottereiden joukossa. Liikennesäännöt täälläkin on suosituksia. Punainen valo on vain ilmoitus poikkiliikenteestä ja vastaantulevat omalla kaistalla normi. Pyörien määrä on uskomaton, enkä pysty kuvailemaan sitä määrää kunnolla. Pääsimme turvallisesti hotellille ja kävimme vielä syömässä illalla.