Kaikki saatiin järjestymään Paksessa. Hotelliongelma selvisi google translatorin avulla ja liput Vietnamiin järjestyivät. Molemmat meistä selvisivät vatsan väänteistä, jotka olivat vaivanneet pari päivää. Tunnelma retkikunnassamme on nousussa. Päivä meni löhöillessä ja syömässä käyden. Heidi tilasi rohkeasti pasta carbonadaa italialaisessa paikassa.
Kyytimme Vietnamiin piti lähteä hotellimme edestä klo 03.30 aamuyöstä. Tyypilliseen tapaan aikataulussa ei pystytty ja alkoi tulla jo pieni paniikki, kun kyytiä ei kuulunut. Matkatoimisto, jos sitä siksi voi kutsua, järjesti matkan, johon sisältyi matka hotellista bussiasemalle ja siitä Ho Chi Minh cityyn. Bussin piti olla VIP bus, joka on makuupaikoilla varustettu kaksikerroksinen maatielaiva. Eipä ollut vippiä, eikä ajoissa. Bussi on hieman normaalia parempi, ilmastoinnilla ja pyörät saatiin ongelmitta mukaan. Hieman silti on kusetettu olo kun matka maksoi 40€ per naama. Paikalliselta asemalta matka olisi irronnut todennäkösesti puolet halvemmalla. Eipä auta valittaa.
Tätä päivitystä kirjoitan Laosin ja Kambodžan rajalla. Odotamme rajan aukeamista. Pientä jännitystä tilanteeseen tuo se, että meillä ei ole viisumeita Kambodžaan. Kuulemma niitä ei tarvita, jos olemme läpikulkumatkalla Vietnamiin. Toivotaan parasta.
Päivitystä:
He hee. Tarvitsimme sittenkin viisumit. Lisäksi Laosin puolella jouduimme maksamaan lahjuksia rajavartioille. Kusetusbudjetti kasvaa retkikunnallamme. Seuraavaksi Kambodžan ja Vietnamin raja :).
Päästyämme toiselle rajalle homma sujui paremmin. Ainoastaan Kambodžalainen rajavartija ihmetteli onko Suomi olemassa. Vietnamin puolella tarkastus oli todella tarkkaa. Tavaramme läpivalaistiin ja passit syynättiin, mutta ei lahjuksia tai muita lisämaksuja.
Vietnamin puolella pysähdyimme syömään vielä kerran. Unohdin mainita aikaisemmin, että matkaan kuului kaksi ateriaa, joka oli mukava plussa. Parin tunnin ajon jälkeen saavuimme vihdoinkin Ho Chi Minh Cityyn. Emme tarkkaan tienneet minne meidät jätetään, joten olimme henkisesti valmistautuneet pyöräilemään. Lopulta meidät tiputettiin noin 15 km päähän haluamastamme hotellialueesta.
Pyöräily kaupungissa on aivan uskomatonta. Tuomas ja Samuli (kun kertoivat heidän omista pienistä mopokokoontumisista): niin tulkaapa tänne. Siinä kun Paimion finninaamaklubi kokoontui muutamalla kymmenellä pikku "prätkällään", täällä yhdessä risteyksessä on noin 500 pyörää. Itse olen aivan huumassa, kun saan polkea täällä ( Heidi sanoo, että Timo on tyhmä). Meno on hieman vaarallista ja adrenaliinia syöksyy suoniin kun puikkelehtii skoottereiden joukossa. Liikennesäännöt täälläkin on suosituksia. Punainen valo on vain ilmoitus poikkiliikenteestä ja vastaantulevat omalla kaistalla normi. Pyörien määrä on uskomaton, enkä pysty kuvailemaan sitä määrää kunnolla. Pääsimme turvallisesti hotellille ja kävimme vielä syömässä illalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti