Hua Hin ja uusi harrastus

Matka Hua Hiniin sujui oikeastaan aika ongelmitta. Pitkästä aikaa saimme matkan, jonka olimme tilanneet. Katamaraanilla rannikolle ja siitä bussilla loppumatka. Pari tuntia myöhässä, mutta muuten kaikki oli ok. Matkaan meni kuitenkin koko maanantai päivä.

Tiistai. Olimme sopineet olevamme kiteboardingkoululla kello 11. Kiteboarding on laji, jossa ohjataan isoa leijaa taivaalla samalla kun ratsastetaan laudalla vettä pitkin. Olimme varanneet meille kolmen päivän alkeiskurssin lajin saloihin.  Saimme omat henk. koht. opettajat. Minä puolalaisen Alexin ja Heidi paikallisen Noon. Ensimmäinen päivä meni käytännössä kokonaan leijan hallitsemiseen taivaalla. Pelkästään leijan pitäminen neutraalina ylhäällä tuotti aluksi vaikeuksia. Parin tunnin jälkeen olimme jo aivan uupuneita. Varsinkin allekirjoittanut, joka oli viettänyt yön pöntöllä samalla, kun suolistobarbababat pitivät bileitä suolistossa. Nestehukka vaivasi aamulla ja 36 asteen helteellä urheileminen söi loputkin voimat. Bonuksena kaikkeen meduusa päätti nylpyttää käsivarteen ja kertakokemus sellaisesta riittää. Nukuin pitkät päikkärit ja illalla kävimme syömässä sekä ostamassa pitkähihaiset paidat huomiselle. Urheiluasu ei ole tyyllikkäin maailmassa, kun jalassa on sukkahousut, mutta meduusat on kohtuu kettumaisia halaajia.

Keskiviikko. Löysimme täydellisen aamiaispaikan. Todella loistava aamiainen pilkkahintaan. Tänne tulemme uudestaan. Pikainen vaatteiden vaihto hotellilla ja mereen. Kiteboardingin toinen päivä. Leija jo tottelee liikkeitämme ja harjoittelimme koko päivän erillaisia manöövereitä. Iltapäivällä löysimme loistavan lounaspaikan ja illalla kävimme vielä night marketilla. Myöhemmin tajusimme, ettei paikka ollut viralinen night market, mutta silti paikka oli iso.

Torstai. Kolmas ja viimeinen päivä opetusta. Tuuli oli todella paljon kovempi kuin aikaisempina päivinä. Tämä tuotti minulle vaikeuksia. Vaihdoimme leijaa pienempään puolivälissä ja homma alkoi kulkemaan. Silti päivä ei ollut parhaimpia. Heidillä meni paremmin ja hän pääsi ratsastamaan laudalla. Päätimme vielä ottaa yhdet lisätunnit perjantaille. Lykkäämme lähtöä Bangkokkiin iltapäiväksi. Ilalla menimme sitten oikealle night marketille. Tori tarjosi paljon paikallista käsityötä ja hinnat olivat halvempia kuin tavallisesti. Kokeilimme erillaisia katuruokia kojuista. Erityisesti roti oli todella hyvää. Käytännössä räiskäle nutellalla ja tiivistemaidolla.

Perjantai. Olimme innoissamme tulevasta tunnista. Kumpikin meistä pääsi laudalle ja meno oli loistavaa. Tuuli oli heikompi kuin aikaisempana päivänä joten otimme super isot leijat käyttöön. Omani oli 18 m² ja Heidin 17 m² pinta-alaltaan. Nämä hirmut kyydittivät meitä läpi aaltojen. Pysymme jo laudan päällä, mutta kaadumme usein. Homma on kuitenkin koukuttavaa. Boardauksen jälkeen kiiruhdimme hotellille tekemään checkoutin ja taksilla bussille. Taksi heitti meidät pyytämääni osoitteeseen, mutta paikalla oli vain minibus station. Kaverit yrittivät kiskoa ylihintaa matkatavaroistamme minibussiin. Emme suostuneet moiseen vaan ihmettelimme, ettei siellä ollutkaan normaalia bussipysäkkiä. Hetken ihmeteltyämme havaitsimme lyhyen matkan päässä kadun toisella puolella bussiaseman. Taksikuski vei meidät tahallaan kalleempaan paikkaan. Hah! Kusetus ei onnistunut tälläkertaa. Matka bussissa oli puolet halvempi kuin kusetusyritys ja olimme jo seitsämältä Bangkokissa. Bangkokissa saimme kohtuu helposti taksin hotellille, mutta matka kesti kauan johtuen iltaruuhkista kaupungilla. Lopulta pääsimme hotellille lepäämään ja nukkumaan.

Bangkok ja viimeiset matkapäivät

Kolme päivää jäljellä matkaa! Näin se neljä kuukautta vain sujahtaa silmien ohi. Keskustelemme usein, kuinka outoa on palata kohta Suomeen ja kuinka kumpikaan meistä ei halua sitä. Teitä kaikkia on kyllä ikävä, mutta täällä tien päällä löytää itsensä ja perspektiivi asioista muuttuu. Matka ei aina ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta kokemukset joita saa ovat sanoinkuvaamattoman upeita. Otamme näistä viimeisistä päivistä kaiken irti!

Lauantai. Suuntaamme vielä kerran suurtorille Mochitin kaupunginosaan. Tori on niin valtava mesta, ettei sitä kiertänyt viimeksi kokonaan. Heidi innostui kojuruuasta ja mussutti kaikkea hyvää. Kookosjäätelö erityisesti oli hänen herkkua. Kiertelimme ja kaartelimme ristiin rastiin muutaman tunnin ajan kunnes väsyimme. Palasimme kuosittautumaan hotellille hetkesi ennen uutta ulostautumista kaupungille. Hengailimme kahviloissa kunnes illan elokuva alkoi. Kävimme katsomassa Need for speed -elokuvan 4DX:nä. Surkea tekele, mitä emme olisi harkinneet ilman 4 DX:ää. Toiminta oli kivaa, mutta juoni oli mitäänsanomatonta genrehuttua.

Sunnuntai. Heidin synttärit 2.0. Aloitimme päivän sänkyyn kannetulla aamiaisella, jonka jälkeen pyörimme terminal 21 -ostoskeskuksessa etsiessämme Heidille kampaajaa. Paikassa järjetettiin moottoripyörämessut. Pyörät olivat todella upeita. Kaikkien valmistajien uusimmat mallit olivat esillä. Puolenpäivän aikaan menimme armeijan tukikohtaan ampumaan. Heidi sai lahjaksi ammuntapäivän. Hän on useasti toivonut, että pääsisi ampumaan, mutta Suomessa se on hankala toteuttaa. Ensiksi Heidi sai käsiinsä .38 revolverin. Ensikertalaiseksi Heidi ampui todella hyvin. Seuraavaksi hän paukutteli 9mm Coltilla ja lopuksi Rugerin 22.:lla. Tarjolla olisi ollut myös M16A1 vaimentimella ja Benellin M3 puoliautomaatti pumppuhaulikko, mutta Heidin kädet olivat jo väsyneet. Illalla teimme vielä baarikierroksen Sukhumvitin alueelle. Lopun huomaa lähestyvän, kun keskusteluissamme jo muistelemme tätä matkaa.

Maanantai. Viimeinen päivä. Otimme rennosti. Kävimme kiertelemässä kaupungilla, söimme ja hengailimme. Illemmalla pakkasimme tavaramme kasaan ja rentouduimme tv:n edessä. Näin se reissu saa päätöksen. Huomenna herätys neljältä ja kohti lentokenttää.

Its a Magical place :p

Torstai. Aamiaisen jälkeen pulahdimme hetkeksi altaalle. Meillä oli pakottava tarve saada viisuminpidennys. Ensiksi neuvottelimme taas taksista. Melko kallista taas. Saavuimme maahanmuuttovirastoon. Täytimme nopeasti laput, koska puolenpäivän aikaan paikka menee kiinni tunniksi ruokatauon takia. Saimme viimehetkellä palautettua hakemukset ja menimme lähiruokalaan syömään lounasta. Ihmettelimme lounastaessa, miksi jouduimme maksamaan 40 bathia ylimääräistä hakemuksistamme. Päädyimme jonkinlaiseen korruptioteoriaan. Aikaa oli lounaan jälkeen vielä runsaasti, joten lähdimme harhailemaan kaduille. Huomasimme parturin ja Heidi ehdotti leikkausta minulle, kun aikaa riitti. Hinta leikkuulle osottautui kohtuulliseksi 100 bathiksi (länkkärilisällä). Havahduimme paikan olemukseen vasta hetken aikaa siellä istuessamme. Paikalliset lueskelivat aselehtiä ja seiniä koristi alastonkuvat. Huomasimme, että paikallinen parturi diilasi kokapensaanlehtiä samalla itse niitä syödessä. Parturointi oli kuitenkin ammattitaitoista ja markettiaöhemmin näytin taas ihmiseltä. Kävimme vielä jäätelöllä ennen kuin palasimme virastoon. Saimme passit takaisin hetken odottelun jälkeen ja huomasimme, että anomuksemme oli hylätty!?!? Näköjään 15 päivän visaa ei voi pidentää. Saimme 7 lisäpäivää lisää, joten joudumme olemaan neljä päivää laittomasti maassa. Selitystä kysyttäessä emme saaneet mitään vastausta. Hermot paloivat. Poistuimme kadulle etsimään kyytiä takaisin hotellille kireässä mielentilassa. Menimme kysymään mopotakseilta kyytiä takaisin. Kaveri ilmoitti hinnaksi kahdelta 500 bathia!! (Oikea hinta kahdelta max. 200 bath). Hermoni paloivat täysin. Käskin kaverin tunkea hinnastonsa takapuoleensa ja painukoon v*****n. Huusin kaverille olan takaa ja lähdimme kävelemään. Saimme taksin päätieltä "kohtuu" hintaan ja pääsimme takaisin hotellille. Illaksi olimme löytäneet kehutun chillout loungen. Auringon laskettua lähdimme liikkeelle ja löysimme paikan helposti. Baari oli loistavan näköinen. Hyvä drinkkilista ja kohtuu hinnat. Ilomme kääntyi pian suruksi, kun paikassa mellasti kolmen kauhukakaran lauma. Hetken kestettyämme touhua yksi lapsista oli törmätä pöytäämme ja melkein kaataa palavan lyhdyn päällemme. Korotimme ääntä perheen vanhemmille ja lapset vetäytyivät. Tämä ilo kesti minuutin, kunnes lapset alkoivat uudestaan kirkumaan, juoksemaan ja hyppimään sohville ja silmille. Tarjoilijaakaan ei pätkääkään kiinnostanut tilanteen epämiellyttävyys tai vaarallisuus. Tällöin hermomme paloivat. Nousimme ylös ja lähdimme kävelemään. Tarjoilija tuli peräämme vaatiimaan maksua, jolloin maksoimme puolet, koska joimmekin vain puolet. Palasimme hotellille raivoissamme. Pystytimme parvekkeelle oman yksityisen baarin. Samalla avauduimme paikasta vielä tripadvisoriin, jotta muut kanssamatkustajat tietävät, millaiset ihmiset johtavat kyseistä baaria.

Perjantai. Aamiaisen jälkeen olimme pari tuntia altaalla. Eilinen episodi puhutti vieläkin. Koitimme jättää asian taaksemme. Saatuamme tarpeeksi pulikoinnista suuntasimme kaupungille lounaalle ja hierontaan. Löysimme paikat helposti ja asettauduimme ensiksi lounaalle. Ruoka oli hyvää perustasoa ja halpaa. Ravintolan yhteydessä oli matkatoimisto, josta ostimme liput Hua Hiniin. Liput olivat myös parisataa bathia halvemmat kuin muualla, joten olimme tyytyväisiä. Myöskään kusetusvaroittimemme ei pärähtänyt paikasta. Jatkoimme matkaa kehuttuun hierontaan. Otimme neck, shoulder, back -hieronnan. Kokemus oli kivuliain retkikunnallemme. Näköjään thaihieronta ei sovi kummallekkaan meistä. Varsinkin paikalliset inkvisaattorit pitivät huolen siitä, ettei mieli muutu. Olimme todella kipeitä, kun poistuimme paikasta. Ei muuta kuin hotellille voivottelemaan. Illalla emme jaksaneet muuta kuin käydä nauttimassa päivällisen hotellin omassa ravintolassa.

Lauantai. Aikainen herätys ja aamiaiselle. Koitimme pikaisesti nauttia aamiaisen. Auto oli hakemassa meitä ajoissa, mikä oli sinällään vaihteeksi mukavaa. Matkustimme saaren pohjoiselle puolelle, missä meitä odotti pikavene. Pienen odottelun jälkeen pääsimmekin matkaan 675 hevosvoimaisella kiiturilla. Vaikka paatti oli täynnä ihmisiä ja varusteita, matka sujui nopeasti. Tunnin kuluttua olimme Sail rockilla. Kivi keskellä ei mitään. Tai näin näyttää pintapuolisesti. Pinnan alla meno on huomattavasti hektisempää. Fisuu viuhuu suuntaan jos toiseen. Arviolta noin kolmisenkymmentä eri vipeltäjälajiketta. Upeinta veden alla oli piippu. Toistakymmentä metriä korkea kallioon kaivertunut luola, josta pystyi uimaan läpi. Olimme todella tyytyväisiä sukellukseen ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun olimme divebuddeina. Palasimme iltapäivällä takaisin hotellille. Illalla kävimme vain syömässä, koska päivä oli taas imenyt retkikuntamme voimat.

Sunnuntai. Viimeinen päivä Koh Samuilla. Kiertelimme kaupunkia, kävimme kahviloissa ja päädyimme lopulta rannalle NO STRESS -ravintolaan. Mesta oli todella chilli. Lojuimme rannalla ja nautimme mereneläväaterian. Tarjolla oli haita, barracudaa, mustekalaa, tiikerirapua ja taskurapua. Hai oli todellinen yllätys. Liha oli uskomattoman hyvää ja parasta kalaa, mitä olen koskaan syönnyt. Auringon laskiessa palasimme hotellille pakkamaan ja illalla kävimme vielä kiertelemässä paikallista night markettia. Huomenna matka jatkuu Hua Hiniin.

Matka Koh Samuille.

Emme ehtineet syödä aamiaista, koska kyyti bussille tuli aikaisin. Pääsimme bussiasemalle ja tajusimme, että meitä oli taas kusetettu! Olimme varanneet matkan johon kuului haku hotellilta (ok), VIP bussikyyti (ehkä se oli joskus ollut VIP-tasoa) ja matka nopealla katamaraanilla saarelle (vuotava matolaatikko). Hermot paloivat! Olisi taas tehnyt mieli palata takaisin Patongiin, hakata matkanjärjestäjä ja polttaa putiikki. Saimme perusbussin ja matka jatkui. Maksoimme kalleemmasta matkasta, mutta saimme perusmatkan. Kun matkaa satamaan oli vielä 80 km, bussimme jätti meidät asemalle. Tämä ei ollut suora matka, vaan jouduimme odottamaan jatkoyhteyttä tunnin. Meille tarjottiin odottelun lomassa bussikyytiä hotellille, kun saapuisimme Koh Samuille. Varasimme sen, koska hotellin oma kyyti olisi ollut kolmanneksen kalliimpi ja paikallinen taksi vielä kalliimpi. Sitten kuulimme, että bussi on liian laiska hakemaan meitä ja meidät heitettiin pick upin lavalla bussille. Matka jatkui. Mietimme ehdimmekö ollenkaan ajoissa saarelle, koska sitten odotimme bussinlähtöä vielä tunnin. Lopulta saavuimme satamaan ja saimme kyydin saarelle perusveneellä. Hauskinta venematkassa oli se, että paikat ilmastoidussa sisätilassa maksoivat erikseen. Samoin jos halusi istua kannella. Ainoat ilmaiset paikat olivat kusen hajuisessa ruumassa. Maksoimme ilmastoidusta sisätilasta hampaat kiristäen. Tässä tilassa ei voinut kuin nauraa enää matkalle. Saarelle päästyämme loppumatka sujui ongelmitta ja hotelli osottautui hyväksi. Kiitos ja hyvää yötä.

Patong Patong Patong

Lauantai. Hotellin aamiainen oli ok. Palasimme huoneeseemme ja suunnittelimme tulevia seikkailuja. Puolenpäivän aikaan lähdimme rommitislaamoon. Taksin saaminen oli taas työn ja tuskan takana. Kyselimme hintaa. 1300 Bathia 19 km matkasta ja takaisin samat. Hirveää kiskontaa! Sama matka maksaa Bangkokissa lännkärilisällä 500 bathia. Tuskaisen neuvottelun jälkeen saimme kyydin 750. Millä oli hieman aikaa, joten sanoimme käyvämme syömässä ennen tislaamoa. Kuski heitti meidät ystävällisesti läheiseen ravintolaan ja sovimme, että hän hakisi meidät puolen tunnin kuluttua. Söimme ja puoli tuntia kului, mutta kaveria ei näkynyt. Odotimme ja odotimme. Kaveri näköjään hylkäsi meidät. Todennäköisesti sai paremman kusetuskeikan. Onneksi maksu tapahtuu aina matkan jälkeen. Nopeasti koitimme saada uuden kyydin ja saimme sen 800 bathiin. Saavuimme tislaamolle juuri ajoissa. Paikka oli todella pieni nyrkkipaja. Vain 50000 pulloa vuodessa. Saimme tervetuliaismojitot ja aloitimme kierroksen. Kierros oli todella opettavainen. Kierroksen jälkeen jäimme baariin nauttimaan rommia eri muodoissa ja ostimme pullon mukaan muistoksi. Palasimme hotellille lepäämään ja valmistautumaan thaimaalaiseen uuteenvuoteen. Vedenkestävät pussit selkään ja pieni vesipyssy mukaan. Kadut olivat muuttuneet sotatantereiksi! Vettä lensi joka paikasta. Hotellin edessä saimme heti saavista niskaan ja vesipyssyt lauloivat. Heidille hankimme isompaa kaliperia olevan tykin, jotta emme jäisi puollustuskyvyttömiksi. Tekno raikaa ja kaikilla on kivaa. Sodimme kaduilla pari tuntia, kunnes olimme ihan uupuneita. Vetäydyimme hotellin suojaan ja tilasimme ruokaa huoneeseen.

Sunnuntai. Aamun vietimme rauhallisissa merkeissä ja lähdimme myöhään kaupungille.  Kävimme kaupoissa ja palasimme varustautumaan sotaan. Kadut olivat vielä vetisemmät kuin aikaisemmin. Meno oli riistäytynyt täysin käsistä. Pick uppien lavat olivat täynnä saaveja ja ihmiset heittelivät vettä äyskäreillä kaikkialle. Jotkut levittivät vauvan talkkia ohi kulkevien poskiin. Mikä uusivuosi. Juuri kun luulimme, että olimme nähneet pahimman saavuimme pääjuhlakadulle. Paikka on vaikea kuvailla sanoilla. Aivan käsittämätön vesijuhla. Vetäydyimme lepäämään baariin, joka sijaitsi kadun varrella. Paikassa kaikki tarjoilijat olivat ladyboyta. Meno oli villiä ja juoma virtasi. Näin hauskaa ei ole ollut todella pitkään aikaan. Jatkoimme auringon laskeutuessa brittiläiseen sporttibaariin, jossa olimme olleet pari päivää sitten.
Ruoka oli ilmaista kunhan juomaa osti. Tapasimme etelä-afrikkalaisen kaveriporukan ja heitimme läppää myöhään yöhön. Tämä juhla olisi syytä kaikkien tätä blogia lukevien kokea. Erinomainen syy ajoittaa matka tähän aikaan.

Maanantai. Hyvää syntymäpäivää Heidi!! Vietimme aamupäivän elefanttiratsastuksessa ja palasimme puolenpäivän aikaan takaisin hotellille. Oli todella upea ratsastaa näillä uskomattomilla eläimillä. Saimme elefantin, joka piereskeli koko matkan. Pakko sanoa, että pierut ovat yhtä isoja kuin eläinkin. Välitön kuolema sille, joka tuoksuun jää. Hotellilla lepäilimme kuumimman ajan ja kävimme myöhemmin jätskeillä. Illaksi olin varannut pöydän brasilialaisesta ravintolasta. Nautimme maukkaan lihabuffetin ja palasimme täysinäisinä hotellille. Patongissa oli vaikeaa tarjota Heidile hyvää lahjaa, joten vietämme juhlan suuremman version sitten Bangkokissa.

Tiistai. Olimme varanneet venematkan luonnonpuistoon. Paikassa sijaitsi kuuluisa Bond-saari. Snorklasimme, ajelimme veneellä ja näimme huikeita maisemia. Bond-saari oli täysin pilattu. Rannat notkuivat Samsonite-turisteja ja myyntikojuja krääsineen oli joka paikassa. Rantautuminen pienelle saarelle maksoi 500 bathia! Aivan käsittämätöntä. Angstini oli huipussaan. Onneksi meidän kierrokseen ei kuulunut rantautumista. Olimme valinneet sellaisen, jossa pysähdyimme vain näkemään kuuluisan kiven ja jatkoimme matkaa. Kävimme myös lounastamassa paikallisessa kalastajakylässä. Opas hukkasi meidät hetkeksi, mutta onneksi saman firman toinen opas opasti meidät takaisin ryhmämme luo. Ei kovin ammattitaitoista, mutta vahinkoja sattuu (usein). Matka oli muuten loistava ja näimme paljon. Snorklauksen aikana saimme syöttää paikallisia kaloja banaanilla. Hauskoja veitikoita ja vedessä oli hirveä kuhina, kun kaikki kalat halusivat osansa. Päivä oli pitkä ja palasimme auringonlaskuun aikaan hotellille. Aloimme pakaamaan kamoja kasaan, koska huomenna matka jatkuu Koh Samuille.

Matka Patongiin, (Phuket)

Aamiaisen jälkeen kävimme punttisalilla ennen pakkaamista ja lähtöä. Hotellissa oli kerrankin irtopainot koneiden lisäksi. Suihkun ja pakkauksen jälkeen checkasimme ulos. Kävimme vielä lounaalla ja jäätelöllä suosikiksi nousseessa Baskin Rabbitissä. Taksin metsästäminen linja-autoasemalle oli haastavaa. Yritimme saada mittarilla olevan auton, mutta turhaan. Matka oli kuskeille liian pitkä. Moni kieltäytyi, kun kuuli minne olimme menossa. Lopulta matka irtosi 250 bahtiin, eli noin 80 liikaa. Kuski ajoi meidät vauhdikkaasti asemalle ja olimme reilusti ajoissa. Ostimme liput valtion VIP-bussiin ja odottelimme kolmisen tuntia lähtöön. Bussi oli aivan luksusta. Penkin sai melkein makuuasentoon ja bussi viileni todella kylmäksi. Alkumatkasta tv:stä pyöri 47 roninia, joka oli kelpo tekele. Matkan piti kestää 11,5 tuntia, mutta tavalliseen tapaan olimme pari tuntia myöhässä. Tällä kertaa se oli mukavaa, koska kahvilat olivat auenneet, joten pääsimme pikaisesti aamiaiselle. Ennen aamiaista piti vielä päästä linja-autoasemalta Patongiin. Asemalla oli normiksi muodostunut taksikusetus. Paikalliset väittävät, että vain taksilla pääsee. NIINPÄ. Pienin tiedustelun jälkeen löydämme minibussin, joka vie Phuketin keskustaan ja sieltä toinen bussi Patongiin. Hyppäsimme bussiin, suharoimme keskustaan, valtasimme bussin ja tuntia myöhemmin Patongin ranta oli silmiemme edessä.
Menimme lähistöllä olevaan kahvilaan vetämään aamiaiset ja jatkoimme matkaa. Hetken aikaa harhailimme etsiessämme hotellia, mutta onneksi paikallinen koppalakki opasti meidät oikeaan osoitteeseen. Hotellilla otin torkut ja kuosittauduimme kunnolla. Kävimme pikaisesti lounaalla ja takaisin lepäämään. Illalla kävimme keskustassa sporttibaarissa päivällisellä. Mukava omistaja ja hyvää ruokaa. Päivä sai mukavan päätöksen.

Ympyrä sulkeutuu

Meillä on vielä muutama viikko matkaa jäljellä, mutta pyöräily saa jäädä. Suunnitelmissa on paukkia Etelä-Thaimaan saarille ja lähettää pyörät Suomeen jos mahdollista. Olemme varanneet aikaa järjestelyille Bangkokissa neljä päivää.

Sunnuntai. Lähdimme Chatuchak-viikonlopputorille. Mitä sieltä ei löydy, ihminen ei tarvitse. Kojuja torilla on noin 15000 kappaletta. Ostimme vielä muutamia tuliaisia ja nautimme katuruokaa. Heidi järkyttyi eläinkauppoista ja ihaili eri lajien pentuja. Mukaan melkein pelastettiin Siperian Huskyn pentu. Torilla muutama tunti palloiltuamme käväisimme hotellilla ja jatkoimme elokuviin. Ohjelmassa oli Captain America: Winter soldier 4DX: nä. Leffa oli ilotulitusta alusta loppuun ja allekirjoittanut lähti leffasta aivan huumaantuneena. Todella sääli, kun Suomessa ei voi kokea samaa. Teatterit ovat myös aivan toisella tasolla. Odotusalueella soi mukava Lounge ja samalla voi istua mukavilla nahkasohvilla. Hinta koko lystistä on silti kohtuullinen. Koko lysti noin 10 € per lärvä. Ilta oli täydellinen.

Maanantai. Olimme varanneet meille murhamysteerin. The escape hunt experience järjestää erilaisia mysteereitä, joita osallistujien pitää ratkoa. Paikka on arvosteltu Tripadvisorissa parhaaksi viihdykkeeksi Bangkokissa, joten odotukset olivat korkealla. Meillä oli tunti aikaa selvittää mysteeri huoneessa. Odotimme Sherlock Holmsin tai Castlen tapaista mysteeriä, mutta pian huomasimme jutun olevat perinteisiä puzzleja. Piti keksiä koodi lukkoon tai koodi oveen ja jos ei heti tajunnut, gamemaster tuli heti kertomaan vastauksen. Ei mysteeriä. Murha oli vain kulissi. Petyimme kovasti. Homma maksoi vielä 40 €. Annoimme asiasta rakentavaa kritiikkiä ja saimme yllättäen toisen pelin ilmaiseksi seuraavalle päivälle. Tämän jälkeen käväisimme hotellilla hakemassa pyörät, koska suunnitelmana oli postittaa pirulaiset Suomeen. Tämä tarkoitti seikkailua iltapäiväruuhkassa kahdeksan kilometriä pääpostiin. Matkalla pysähdyimme lukemaan karttaa, jolloin paikallinen nainen tuli raivoamaan jotain Heidille. Hetken ihmeteltyämme naisen raivomista Heidi tuikkasi keskisormen pystyyn, josta nainen järkyttyi ja jatkoi matkaa. Kerrassaan outo tapahtuma. Postille päästyämme vartia hätyytteli meitä pillillään pois. Selvisi, että posti oli vielä kiinni vartin. Tai niin luulimme. Vartin päästä yritimme uudestaan ja sama kohtelu toistui. Sitten selvisi, että oli jonkinlainen pyhä ja paikka oli mennyt kiinni aikaisemmin. Seuraavaksi posti aukeaa huomenaamulla klo 8. Heidiltä paloi päre täysin. Todellista VMP:tä. Hyvä kun Heidi ei repinyt vartian päätä irti ja käyttänyt sitä jalkapallona pihalla. Huomenna näköjään uudestaan. Pyöräilimme takaisin hotellille ja leipäilimme illan siellä.

Tiistai. Postiin yritys nro. 2. Lähdimme polkemaan heti aamiaisen jälkeen, jotta ehtisimme hoitaa homman ennen pelin alkua. Pääsimme postiin ja kun yritimme sisään vartia sulki oven edestämme. Hetken riehuttuamme paikalle tuli toinen vartia, joka ystävällisesti osoitti toisen oven jonne mennä. Muutaman hetken päästä löysimme paikan ja pakkaamon, josta voisimme lähettää pyörät. Purimme pyörät atomeiksi ja ihailimme paikallisen postivirkailijan taitoa askarrella laatikot pyörille. Teippiä, pahvia ja kuplamuovia myöhemmin pyörämme olivat paketeissa.
Sitten aloimme metsästämään kyytiä takaisin. Meillä oli hieman kiire, koska ilmainen pelimme alkaisi vajaan tunnin kuluttua ja meidän pitäisi vielä piipahtaa hotellilla ennen sitä. Saimme taksin nopeasti ja ehdimme pelipaikalle juuri ja juuri. Tämän päivän peli oli Bangkokin pommin purku. Meidät lähetettiin läheiseen ostoskeskukseen selvittämään pommin koodia. Vihjeet oli piiloitettu sinne sun tänne. Ostoskeskus oli valtavan kokoinen, joten saimme riittävästi tarpomista koko päivälle. Saimme ratkaistua tehtävän hieman yli tunnissa. Tälläkertaa kokemus oli huomattavasti mukavampi ja lähdimme tyytyväisinä hotellille. Illalla kävimme ostamassa rinkan ja matkalaukun tavaroillemme, mutta muuten rentouduimme hotellilla.

Keskiviikko. Huomaamme pikkuhiljaa, että matka on lähenemässä loppuaan. Pienoinen matkaväsymys paistaa kummastakin. Esimerkiksi ainainen kusetus takseissa ja toreilla saa mielen väsyneeksi. Haluaisimme, että kaikki sujuisi mutkitta. Täällä se ei ole aina niin helppoa.
Emme innostuuneet oikein mistään aktiviteetista, joten menimme lähellä sijaitsevaan ostoskeskukseen ostamaan mässyä ja lojuimme hotellilla syöden ja katsoten Sherlockin ensimmäistä tuotantokautta. Illalla käväisimme korkean hotellin huipulla sijaitsevassa baarissa nauttimassa drinkit. Näköala oli upea ja auringonlaskua pilvenpiirtäjien taakse on aina upea seurata. Hintalappu illasta oli hirmuinen. Kallein ilta koko matkalla.