Matka Siem Reapiin

Päivämme alkoi aamiaisella ja pakkauksella. Lähdimme hyvissä ajoin bussiasemalle. Paikalle päästyämme tappelimme taas pyörien hinnasta. Sitten odottelimme myöhässä olevaa bussia. Matkaan päästyämme huomasimme, että se oli hieman tavallista tilavampi. Saimme kuulla lipuntarkastajalta, että meillä onkin vaihto Phnom Penhissä toiseen bussiin. Heti matkaan päästyämme kauittimista pärähti paukkumaan paikalliset hitit ja tv:stä tuli karaokea, jotta kaikki voivat laulaa mukana. Onneksi kukaan ei laulanut. Viiden ja puolen tunnin matka sujui kuitenkin ihan kohtalaisissa oloissa.
Phnom Penhiin päästyämme alkoi bussin vaihto-operaatio. Ensiksi virkailija yritti veloittaa pyörät toiseen kertaan, mutta pienen selvittelyn jälkeen emme joutuneet maksamaan. Sitten saimme tietää loistouutisen! Matka jatkuu vasta kolmen tunnin kuluttua seitsämältä illalla. Matkan kesto kepeät 9 tuntia! Toisin sanoen paska osui tuulettimeen ja lujaa. Retkikuntamme moraali mureni. Ketutus huipussaan. Matkanjärjestäjä kusetti kunnolla. Kymmenen tunnin matkan sijaan matkustamme vähintään 17 tuntia. Hetken aikaa teki mieli palata Sihanouk Villeen ja tuikata kaveri roviolle. Ei auttanut kuin etsiä ruokapaikka, jossa voisimme muonittaa itsemme ja suunnitella tulevaa. Mietimme ruokailessa ottaako hotelli vastaan niin myöhään yöllä ja kuinka turvalliset kadut ovat siihen aikaan?
Matka jatkui. Uusi bussi oli suunniteltu hukkapätkille ja hyvä kun mahduimme istumaan. Noin 5 metriä ajettuamme karaokekidutus jatkui. Tuntui kuin joku raiskaisi pesukarhulla korvaa. Parin tunnin ajon jälkeen pysähdyimme taukopaikalle, jossa odotti Kambodžasta tulevia länkkäreitä. Yksi heistä oli suomalainen, joka yllätyksekseen sai tietää, että matkaa on vielä 7 tuntia edessä. Emme siis ole ainoita, joita kusetetaan kybällä. Tie oli todella huonokuntoista. Pyöräileminen täällä ei olisi ollut millään vaihtoehto. Todella pölyistä hiekkatietä koko matkan. Huvittavaa, että tämä on heidän ykköstie maassa. Tien rakennus oli aloitettu jo kaksi vuotta sitten ja sen olisi pitänyt olla valmis tämän vuoden alussa. Hyvä jos on valmiina vuonna 2020. Heidi nukkui suurimman osan matkasta pillereiden avulla, mutta itse en saanut unta koko matkalla.
Siem Reapiin päästyämme vastassa oli urealta haiseva bussiasema slummikujan päässä. Kokosimme pyörät ja aloitimme matkan hotellille. Kadut olivat aamu neljän aikaan tyhjiä. Koiralaumatkin loistivat poissaolollaan, mikä oli todella hyvä asia. Pyöräilimme torin ohi, jossa oli täysi meno päällä. Paikalliset ostivat ja myivät elintarvikkeita. Kuhina oli valtava. Pienen etsiskelyn jälkeen löysimme hotellimme. Pääsimme kirjautumaan sisään ja suihkun jälkeen tyyny kutsui. Yksi rankimmista matkapäivistä saatiin päätökseen.