Tutustuminen Siem Reapiin

Siem Reap tarkoittaa Siiamilaiset voitettu. Mukava, joskin provosoiva nimi. Ajatella, että Turku voisi olla Ryssät voitettu -niminen kaupunki.

Lyhyen, mutta hyvin nukutun yön jälkeen vaihdoimme hotellia. Olimme bonganneet netistä taas loistavassa alennuksessa olleen hotellin, joka olisi oikeasti hintatasomme yläpuolella. Loistopalvelut, uima-allas, iso huone sun muut palvelut olivat taas nautittavissamme. Perinteisen tukikohdan perustamisen jälkeen lähdimme tutkimaan keskustaa. Hurahdimme tuliaisten ostokierteeseen ja saimme ostettua melkein kaikki suunnittelemamme lahjat. Illalisen nautimme Haven-ravintolassa. Loistopaikka ja Heidi rakastui paikan kissanpentuihin. Jos antaisin Heidille periksi niin tuliaisina suomeen tulisi pari koiraa, 6 kissaa ja 200 apinaa lemmikeiksi.

Perjantaina suuntasimme retkikuntamme kohti temppeleitä. Lippujen hankkimisen jälkeen polkaisimme Angkor Thomiin. Paikka oli valtava ja huikea! Emme olleet käsittäneet kuinka massiivinen alue on ja kuinka monta temppeliä siellä on. Pelkästään portti Angkor Thomiin oli vaikuttava ja itse temppeli oli henkeäsalpaava näky. Minua ahdisti turistien paljous. Paikka oli aivan liian täynnä. Ongelmana Heidille oli saada kuvia ilman muita turisteja. Jatkoimme pikaisesti matkaa. Kävimme lounaalla ylihintaisessa Blue pumpkin -ravitolassa keskipäivän paahteessa. Ilmastoitu sisätila kuositti retkikuntaamme ruuan lisäksi. Iltäpäivällä jatkoimme Ta Prohmiin, joka on tullut tunnetuksi myös Tomb Raider -elokuvan kulissina. Löysimme myös apinoita. Heidiä harmitti, kun meillä ei ollut mitään syötettävää veitikoille. Lopulta palasimme hotellille 34 km pyörälenkin jälkeen. Tämä kertoo alueen laajuudesta, sillä tämä oli vasta pieni lenkki/ydinalue Angkorista. Suihkun ja levon jälkeen otimme tuk tukin keskustaan ja kävimme syömässä meksikolaista. Halpaa olutta ja jäädytettyja margaritoja burritojen kera. Päivä sai loistavan lopun.

Lauantai. Aamupäiväksi olimme varanneet kokkauskurssin. Opettelimme paikallisen kokin opastuksella tekemään kala-amokkia. Amok on hyvin perinteinen khmeriläinen ruoka, joka voidaan tehdä mihin tahansa lihaan. Meillä oli todella hauskaa ja tutustuimme toisiin kurssilaisiin. Tutustuimme Australialaisiin sisaruksiin, joista toinen oli muuttanut Siem Reapiin pari kuukautta sitten. Hän vihjaisi muutamasta hyvästä ravintolasta, jotka kannattaa tutkailla. Muutenkin ruokailu sujui mukavissa merkeissä ja oli kiva kuulla muiden matkaajien tarinoita. Iltapäivällä pulahdimme hotellin altaalle, jossa nautimme drinkit. Baari sijaitsi keskellä allasta, joten juomien juominen onnistui samalla kun, jalat loikoilivat vedessä. Baarimikko kertoi elämästään ja keskustelimme, millaista on työskennellä hotellissa. Mukavan allaskuosittautumisen jälkeen suuntasimme paikalliseen sirkukseen.
Pakettiin kuului myös päivällinen, jonka nautimme taivasalla illan hämärtyessä ympärillämme. Suoraan ruokapöydästä kävelimme telttaan katsomaan mielestäni parasta akrobaattista esitystä koskaan. Temput eivät olleet hienoimpia tai rajuimpia, mutta taiteilijoiden tunne ja ilmapiiri kaappasi mukaansa. Iloista, vilpitöntä ja upeaa akrobatiaa. Välillä esityksen tarina jäi epäselväksi, mutta silti viihdytti retkikuntaamme.

Sunnuntaina vuorossa oli toinen Angkorpäivä. Olimme vuokranneet tuk tukin, koska pitkä Angkorlenkki olisi liikaa. Noin 75 km plus kävelyt. Tuk tuk irtosi 16 $:iin ja säästimme aikaa, joten hyvä diili. Lähdimme varhain liikkeelle klo 5,  jotta näkisimme Angkor Watissa auringonnousun. Kauhukseni noin tuhat muutakin turistia oli keksinyt saman idean. Välillä Heidin oli vaikea saada kuvia ilman ihmisiä, kun niitä pörräsi joka paikassa. Auringonnousun jälkeen jatkoimme kierrostamme. Kiertelimme temppeleitä kuuden tunnin ajan. Ihailimme pienempiä temppeleitä ja Heidi luki opaskirjasta paikkojen historiasta. Pienemmissä temppeleissä myös turistien määrä väheni. Moni siis tulee katsomaan vain pienen lenkin. Palasimme hotellille ja siitä jatkoimme kaupungille. Heidin bongaama cupcake paikka oli valitettavasti suljettu, joten päädyimme KFC:hen nauttimaan lounaan. Emme jaksaneet etsiä mitään erikoisempaakaan. Kaupan kautta päädyimme hotellille lepäämään ja katsomaan tv:tä. Olimme päivästä todella uupuneita.

Maanantai oli rentoutumispäivä. Aamiaisen jälkeen altaalle pulikoimaan. Aurinkoa, loistava allas ja drinkit saavat päivän loistamaan. Lounaaksi suuntasimme cupcake-kuppilaan. Paikka osottautui yhdeksi parhaimmista kahviloista koskaan. Kaikki oli täydellistä ja hinnat silti kohtuullisia. Seuraavaksi suuntasimme khmeriläiseen hierontaan. Ystävällistä palvelua ja laadukasta hierontaa. Hieronnan jälkeen kello alkoi näyttämään jo happy hour -aikaa, joten suuntasimme keskustaan australialaisten vihjaama Palate-ravintola kohteenamme. Siemailimme drinkkejä parvekkeella samalla nauttien jokinäkymästä. Päätimme myös mussuttaa päivällisen täällä. Valitsimme sammakkoa padassa ja nautaa muurahaiskastikkeessa. Mukava yllätys oli, että muurahaiset olivat kokonaisena kastikkeessa. Aina kun puraisi veitikoita, suuhun tuli kirpeä maku. Erittäin herkullista.

Tiistaina emme saaneet aikaa mitään erikoista. Vierailimme uudelleen cupcake-kuppilassa, pulikoimme altaalla ja söimme illalla meksikolaista. Kiertelimme iltatoria, mutta emme löytäneet mitään.

Keskiviikkona oli viimeinen kokonainen päivä Siem Reapissa. Nautimme kertaalleen altaasta ja varustauduimme pyöräilyyn. Illemmalla suuntasimme temppeleille katsomaan auringonlaskua. Harmiksemme pilvinen sää esti näkyvyyden. Onneksi Heidi pääsi syöttämään apinoita. Jo valmiiksi läskit apinat ahmivat kaksin käsin kaiken minkä saivat. Hauskin oli läski johtaja, joka oli opetellut hymyilemään, mutta näytti pelottavalta, kun hampaat näkyivät rivissä. Toinen apina ei ollut tyytyväinen Heidin syöttötahtiin ja nousi Heidin lantion korkeuteen kinumaan lisää. Tästä Heidi pelästyi ja heitti koko lopun pussin apinalle. Jatkoimme matkaa takaisin hotellille pakkaamaan. Aikamme Siem Reapissa loppuu ja huomenna jatkamme matkaa. Kohteena Thaimaa.