Hua Hin ja uusi harrastus

Matka Hua Hiniin sujui oikeastaan aika ongelmitta. Pitkästä aikaa saimme matkan, jonka olimme tilanneet. Katamaraanilla rannikolle ja siitä bussilla loppumatka. Pari tuntia myöhässä, mutta muuten kaikki oli ok. Matkaan meni kuitenkin koko maanantai päivä.

Tiistai. Olimme sopineet olevamme kiteboardingkoululla kello 11. Kiteboarding on laji, jossa ohjataan isoa leijaa taivaalla samalla kun ratsastetaan laudalla vettä pitkin. Olimme varanneet meille kolmen päivän alkeiskurssin lajin saloihin.  Saimme omat henk. koht. opettajat. Minä puolalaisen Alexin ja Heidi paikallisen Noon. Ensimmäinen päivä meni käytännössä kokonaan leijan hallitsemiseen taivaalla. Pelkästään leijan pitäminen neutraalina ylhäällä tuotti aluksi vaikeuksia. Parin tunnin jälkeen olimme jo aivan uupuneita. Varsinkin allekirjoittanut, joka oli viettänyt yön pöntöllä samalla, kun suolistobarbababat pitivät bileitä suolistossa. Nestehukka vaivasi aamulla ja 36 asteen helteellä urheileminen söi loputkin voimat. Bonuksena kaikkeen meduusa päätti nylpyttää käsivarteen ja kertakokemus sellaisesta riittää. Nukuin pitkät päikkärit ja illalla kävimme syömässä sekä ostamassa pitkähihaiset paidat huomiselle. Urheiluasu ei ole tyyllikkäin maailmassa, kun jalassa on sukkahousut, mutta meduusat on kohtuu kettumaisia halaajia.

Keskiviikko. Löysimme täydellisen aamiaispaikan. Todella loistava aamiainen pilkkahintaan. Tänne tulemme uudestaan. Pikainen vaatteiden vaihto hotellilla ja mereen. Kiteboardingin toinen päivä. Leija jo tottelee liikkeitämme ja harjoittelimme koko päivän erillaisia manöövereitä. Iltapäivällä löysimme loistavan lounaspaikan ja illalla kävimme vielä night marketilla. Myöhemmin tajusimme, ettei paikka ollut viralinen night market, mutta silti paikka oli iso.

Torstai. Kolmas ja viimeinen päivä opetusta. Tuuli oli todella paljon kovempi kuin aikaisempina päivinä. Tämä tuotti minulle vaikeuksia. Vaihdoimme leijaa pienempään puolivälissä ja homma alkoi kulkemaan. Silti päivä ei ollut parhaimpia. Heidillä meni paremmin ja hän pääsi ratsastamaan laudalla. Päätimme vielä ottaa yhdet lisätunnit perjantaille. Lykkäämme lähtöä Bangkokkiin iltapäiväksi. Ilalla menimme sitten oikealle night marketille. Tori tarjosi paljon paikallista käsityötä ja hinnat olivat halvempia kuin tavallisesti. Kokeilimme erillaisia katuruokia kojuista. Erityisesti roti oli todella hyvää. Käytännössä räiskäle nutellalla ja tiivistemaidolla.

Perjantai. Olimme innoissamme tulevasta tunnista. Kumpikin meistä pääsi laudalle ja meno oli loistavaa. Tuuli oli heikompi kuin aikaisempana päivänä joten otimme super isot leijat käyttöön. Omani oli 18 m² ja Heidin 17 m² pinta-alaltaan. Nämä hirmut kyydittivät meitä läpi aaltojen. Pysymme jo laudan päällä, mutta kaadumme usein. Homma on kuitenkin koukuttavaa. Boardauksen jälkeen kiiruhdimme hotellille tekemään checkoutin ja taksilla bussille. Taksi heitti meidät pyytämääni osoitteeseen, mutta paikalla oli vain minibus station. Kaverit yrittivät kiskoa ylihintaa matkatavaroistamme minibussiin. Emme suostuneet moiseen vaan ihmettelimme, ettei siellä ollutkaan normaalia bussipysäkkiä. Hetken ihmeteltyämme havaitsimme lyhyen matkan päässä kadun toisella puolella bussiaseman. Taksikuski vei meidät tahallaan kalleempaan paikkaan. Hah! Kusetus ei onnistunut tälläkertaa. Matka bussissa oli puolet halvempi kuin kusetusyritys ja olimme jo seitsämältä Bangkokissa. Bangkokissa saimme kohtuu helposti taksin hotellille, mutta matka kesti kauan johtuen iltaruuhkista kaupungilla. Lopulta pääsimme hotellille lepäämään ja nukkumaan.

Bangkok ja viimeiset matkapäivät

Kolme päivää jäljellä matkaa! Näin se neljä kuukautta vain sujahtaa silmien ohi. Keskustelemme usein, kuinka outoa on palata kohta Suomeen ja kuinka kumpikaan meistä ei halua sitä. Teitä kaikkia on kyllä ikävä, mutta täällä tien päällä löytää itsensä ja perspektiivi asioista muuttuu. Matka ei aina ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta kokemukset joita saa ovat sanoinkuvaamattoman upeita. Otamme näistä viimeisistä päivistä kaiken irti!

Lauantai. Suuntaamme vielä kerran suurtorille Mochitin kaupunginosaan. Tori on niin valtava mesta, ettei sitä kiertänyt viimeksi kokonaan. Heidi innostui kojuruuasta ja mussutti kaikkea hyvää. Kookosjäätelö erityisesti oli hänen herkkua. Kiertelimme ja kaartelimme ristiin rastiin muutaman tunnin ajan kunnes väsyimme. Palasimme kuosittautumaan hotellille hetkesi ennen uutta ulostautumista kaupungille. Hengailimme kahviloissa kunnes illan elokuva alkoi. Kävimme katsomassa Need for speed -elokuvan 4DX:nä. Surkea tekele, mitä emme olisi harkinneet ilman 4 DX:ää. Toiminta oli kivaa, mutta juoni oli mitäänsanomatonta genrehuttua.

Sunnuntai. Heidin synttärit 2.0. Aloitimme päivän sänkyyn kannetulla aamiaisella, jonka jälkeen pyörimme terminal 21 -ostoskeskuksessa etsiessämme Heidille kampaajaa. Paikassa järjetettiin moottoripyörämessut. Pyörät olivat todella upeita. Kaikkien valmistajien uusimmat mallit olivat esillä. Puolenpäivän aikaan menimme armeijan tukikohtaan ampumaan. Heidi sai lahjaksi ammuntapäivän. Hän on useasti toivonut, että pääsisi ampumaan, mutta Suomessa se on hankala toteuttaa. Ensiksi Heidi sai käsiinsä .38 revolverin. Ensikertalaiseksi Heidi ampui todella hyvin. Seuraavaksi hän paukutteli 9mm Coltilla ja lopuksi Rugerin 22.:lla. Tarjolla olisi ollut myös M16A1 vaimentimella ja Benellin M3 puoliautomaatti pumppuhaulikko, mutta Heidin kädet olivat jo väsyneet. Illalla teimme vielä baarikierroksen Sukhumvitin alueelle. Lopun huomaa lähestyvän, kun keskusteluissamme jo muistelemme tätä matkaa.

Maanantai. Viimeinen päivä. Otimme rennosti. Kävimme kiertelemässä kaupungilla, söimme ja hengailimme. Illemmalla pakkasimme tavaramme kasaan ja rentouduimme tv:n edessä. Näin se reissu saa päätöksen. Huomenna herätys neljältä ja kohti lentokenttää.

Its a Magical place :p

Torstai. Aamiaisen jälkeen pulahdimme hetkeksi altaalle. Meillä oli pakottava tarve saada viisuminpidennys. Ensiksi neuvottelimme taas taksista. Melko kallista taas. Saavuimme maahanmuuttovirastoon. Täytimme nopeasti laput, koska puolenpäivän aikaan paikka menee kiinni tunniksi ruokatauon takia. Saimme viimehetkellä palautettua hakemukset ja menimme lähiruokalaan syömään lounasta. Ihmettelimme lounastaessa, miksi jouduimme maksamaan 40 bathia ylimääräistä hakemuksistamme. Päädyimme jonkinlaiseen korruptioteoriaan. Aikaa oli lounaan jälkeen vielä runsaasti, joten lähdimme harhailemaan kaduille. Huomasimme parturin ja Heidi ehdotti leikkausta minulle, kun aikaa riitti. Hinta leikkuulle osottautui kohtuulliseksi 100 bathiksi (länkkärilisällä). Havahduimme paikan olemukseen vasta hetken aikaa siellä istuessamme. Paikalliset lueskelivat aselehtiä ja seiniä koristi alastonkuvat. Huomasimme, että paikallinen parturi diilasi kokapensaanlehtiä samalla itse niitä syödessä. Parturointi oli kuitenkin ammattitaitoista ja markettiaöhemmin näytin taas ihmiseltä. Kävimme vielä jäätelöllä ennen kuin palasimme virastoon. Saimme passit takaisin hetken odottelun jälkeen ja huomasimme, että anomuksemme oli hylätty!?!? Näköjään 15 päivän visaa ei voi pidentää. Saimme 7 lisäpäivää lisää, joten joudumme olemaan neljä päivää laittomasti maassa. Selitystä kysyttäessä emme saaneet mitään vastausta. Hermot paloivat. Poistuimme kadulle etsimään kyytiä takaisin hotellille kireässä mielentilassa. Menimme kysymään mopotakseilta kyytiä takaisin. Kaveri ilmoitti hinnaksi kahdelta 500 bathia!! (Oikea hinta kahdelta max. 200 bath). Hermoni paloivat täysin. Käskin kaverin tunkea hinnastonsa takapuoleensa ja painukoon v*****n. Huusin kaverille olan takaa ja lähdimme kävelemään. Saimme taksin päätieltä "kohtuu" hintaan ja pääsimme takaisin hotellille. Illaksi olimme löytäneet kehutun chillout loungen. Auringon laskettua lähdimme liikkeelle ja löysimme paikan helposti. Baari oli loistavan näköinen. Hyvä drinkkilista ja kohtuu hinnat. Ilomme kääntyi pian suruksi, kun paikassa mellasti kolmen kauhukakaran lauma. Hetken kestettyämme touhua yksi lapsista oli törmätä pöytäämme ja melkein kaataa palavan lyhdyn päällemme. Korotimme ääntä perheen vanhemmille ja lapset vetäytyivät. Tämä ilo kesti minuutin, kunnes lapset alkoivat uudestaan kirkumaan, juoksemaan ja hyppimään sohville ja silmille. Tarjoilijaakaan ei pätkääkään kiinnostanut tilanteen epämiellyttävyys tai vaarallisuus. Tällöin hermomme paloivat. Nousimme ylös ja lähdimme kävelemään. Tarjoilija tuli peräämme vaatiimaan maksua, jolloin maksoimme puolet, koska joimmekin vain puolet. Palasimme hotellille raivoissamme. Pystytimme parvekkeelle oman yksityisen baarin. Samalla avauduimme paikasta vielä tripadvisoriin, jotta muut kanssamatkustajat tietävät, millaiset ihmiset johtavat kyseistä baaria.

Perjantai. Aamiaisen jälkeen olimme pari tuntia altaalla. Eilinen episodi puhutti vieläkin. Koitimme jättää asian taaksemme. Saatuamme tarpeeksi pulikoinnista suuntasimme kaupungille lounaalle ja hierontaan. Löysimme paikat helposti ja asettauduimme ensiksi lounaalle. Ruoka oli hyvää perustasoa ja halpaa. Ravintolan yhteydessä oli matkatoimisto, josta ostimme liput Hua Hiniin. Liput olivat myös parisataa bathia halvemmat kuin muualla, joten olimme tyytyväisiä. Myöskään kusetusvaroittimemme ei pärähtänyt paikasta. Jatkoimme matkaa kehuttuun hierontaan. Otimme neck, shoulder, back -hieronnan. Kokemus oli kivuliain retkikunnallemme. Näköjään thaihieronta ei sovi kummallekkaan meistä. Varsinkin paikalliset inkvisaattorit pitivät huolen siitä, ettei mieli muutu. Olimme todella kipeitä, kun poistuimme paikasta. Ei muuta kuin hotellille voivottelemaan. Illalla emme jaksaneet muuta kuin käydä nauttimassa päivällisen hotellin omassa ravintolassa.

Lauantai. Aikainen herätys ja aamiaiselle. Koitimme pikaisesti nauttia aamiaisen. Auto oli hakemassa meitä ajoissa, mikä oli sinällään vaihteeksi mukavaa. Matkustimme saaren pohjoiselle puolelle, missä meitä odotti pikavene. Pienen odottelun jälkeen pääsimmekin matkaan 675 hevosvoimaisella kiiturilla. Vaikka paatti oli täynnä ihmisiä ja varusteita, matka sujui nopeasti. Tunnin kuluttua olimme Sail rockilla. Kivi keskellä ei mitään. Tai näin näyttää pintapuolisesti. Pinnan alla meno on huomattavasti hektisempää. Fisuu viuhuu suuntaan jos toiseen. Arviolta noin kolmisenkymmentä eri vipeltäjälajiketta. Upeinta veden alla oli piippu. Toistakymmentä metriä korkea kallioon kaivertunut luola, josta pystyi uimaan läpi. Olimme todella tyytyväisiä sukellukseen ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun olimme divebuddeina. Palasimme iltapäivällä takaisin hotellille. Illalla kävimme vain syömässä, koska päivä oli taas imenyt retkikuntamme voimat.

Sunnuntai. Viimeinen päivä Koh Samuilla. Kiertelimme kaupunkia, kävimme kahviloissa ja päädyimme lopulta rannalle NO STRESS -ravintolaan. Mesta oli todella chilli. Lojuimme rannalla ja nautimme mereneläväaterian. Tarjolla oli haita, barracudaa, mustekalaa, tiikerirapua ja taskurapua. Hai oli todellinen yllätys. Liha oli uskomattoman hyvää ja parasta kalaa, mitä olen koskaan syönnyt. Auringon laskiessa palasimme hotellille pakkamaan ja illalla kävimme vielä kiertelemässä paikallista night markettia. Huomenna matka jatkuu Hua Hiniin.

Matka Koh Samuille.

Emme ehtineet syödä aamiaista, koska kyyti bussille tuli aikaisin. Pääsimme bussiasemalle ja tajusimme, että meitä oli taas kusetettu! Olimme varanneet matkan johon kuului haku hotellilta (ok), VIP bussikyyti (ehkä se oli joskus ollut VIP-tasoa) ja matka nopealla katamaraanilla saarelle (vuotava matolaatikko). Hermot paloivat! Olisi taas tehnyt mieli palata takaisin Patongiin, hakata matkanjärjestäjä ja polttaa putiikki. Saimme perusbussin ja matka jatkui. Maksoimme kalleemmasta matkasta, mutta saimme perusmatkan. Kun matkaa satamaan oli vielä 80 km, bussimme jätti meidät asemalle. Tämä ei ollut suora matka, vaan jouduimme odottamaan jatkoyhteyttä tunnin. Meille tarjottiin odottelun lomassa bussikyytiä hotellille, kun saapuisimme Koh Samuille. Varasimme sen, koska hotellin oma kyyti olisi ollut kolmanneksen kalliimpi ja paikallinen taksi vielä kalliimpi. Sitten kuulimme, että bussi on liian laiska hakemaan meitä ja meidät heitettiin pick upin lavalla bussille. Matka jatkui. Mietimme ehdimmekö ollenkaan ajoissa saarelle, koska sitten odotimme bussinlähtöä vielä tunnin. Lopulta saavuimme satamaan ja saimme kyydin saarelle perusveneellä. Hauskinta venematkassa oli se, että paikat ilmastoidussa sisätilassa maksoivat erikseen. Samoin jos halusi istua kannella. Ainoat ilmaiset paikat olivat kusen hajuisessa ruumassa. Maksoimme ilmastoidusta sisätilasta hampaat kiristäen. Tässä tilassa ei voinut kuin nauraa enää matkalle. Saarelle päästyämme loppumatka sujui ongelmitta ja hotelli osottautui hyväksi. Kiitos ja hyvää yötä.

Patong Patong Patong

Lauantai. Hotellin aamiainen oli ok. Palasimme huoneeseemme ja suunnittelimme tulevia seikkailuja. Puolenpäivän aikaan lähdimme rommitislaamoon. Taksin saaminen oli taas työn ja tuskan takana. Kyselimme hintaa. 1300 Bathia 19 km matkasta ja takaisin samat. Hirveää kiskontaa! Sama matka maksaa Bangkokissa lännkärilisällä 500 bathia. Tuskaisen neuvottelun jälkeen saimme kyydin 750. Millä oli hieman aikaa, joten sanoimme käyvämme syömässä ennen tislaamoa. Kuski heitti meidät ystävällisesti läheiseen ravintolaan ja sovimme, että hän hakisi meidät puolen tunnin kuluttua. Söimme ja puoli tuntia kului, mutta kaveria ei näkynyt. Odotimme ja odotimme. Kaveri näköjään hylkäsi meidät. Todennäköisesti sai paremman kusetuskeikan. Onneksi maksu tapahtuu aina matkan jälkeen. Nopeasti koitimme saada uuden kyydin ja saimme sen 800 bathiin. Saavuimme tislaamolle juuri ajoissa. Paikka oli todella pieni nyrkkipaja. Vain 50000 pulloa vuodessa. Saimme tervetuliaismojitot ja aloitimme kierroksen. Kierros oli todella opettavainen. Kierroksen jälkeen jäimme baariin nauttimaan rommia eri muodoissa ja ostimme pullon mukaan muistoksi. Palasimme hotellille lepäämään ja valmistautumaan thaimaalaiseen uuteenvuoteen. Vedenkestävät pussit selkään ja pieni vesipyssy mukaan. Kadut olivat muuttuneet sotatantereiksi! Vettä lensi joka paikasta. Hotellin edessä saimme heti saavista niskaan ja vesipyssyt lauloivat. Heidille hankimme isompaa kaliperia olevan tykin, jotta emme jäisi puollustuskyvyttömiksi. Tekno raikaa ja kaikilla on kivaa. Sodimme kaduilla pari tuntia, kunnes olimme ihan uupuneita. Vetäydyimme hotellin suojaan ja tilasimme ruokaa huoneeseen.

Sunnuntai. Aamun vietimme rauhallisissa merkeissä ja lähdimme myöhään kaupungille.  Kävimme kaupoissa ja palasimme varustautumaan sotaan. Kadut olivat vielä vetisemmät kuin aikaisemmin. Meno oli riistäytynyt täysin käsistä. Pick uppien lavat olivat täynnä saaveja ja ihmiset heittelivät vettä äyskäreillä kaikkialle. Jotkut levittivät vauvan talkkia ohi kulkevien poskiin. Mikä uusivuosi. Juuri kun luulimme, että olimme nähneet pahimman saavuimme pääjuhlakadulle. Paikka on vaikea kuvailla sanoilla. Aivan käsittämätön vesijuhla. Vetäydyimme lepäämään baariin, joka sijaitsi kadun varrella. Paikassa kaikki tarjoilijat olivat ladyboyta. Meno oli villiä ja juoma virtasi. Näin hauskaa ei ole ollut todella pitkään aikaan. Jatkoimme auringon laskeutuessa brittiläiseen sporttibaariin, jossa olimme olleet pari päivää sitten.
Ruoka oli ilmaista kunhan juomaa osti. Tapasimme etelä-afrikkalaisen kaveriporukan ja heitimme läppää myöhään yöhön. Tämä juhla olisi syytä kaikkien tätä blogia lukevien kokea. Erinomainen syy ajoittaa matka tähän aikaan.

Maanantai. Hyvää syntymäpäivää Heidi!! Vietimme aamupäivän elefanttiratsastuksessa ja palasimme puolenpäivän aikaan takaisin hotellille. Oli todella upea ratsastaa näillä uskomattomilla eläimillä. Saimme elefantin, joka piereskeli koko matkan. Pakko sanoa, että pierut ovat yhtä isoja kuin eläinkin. Välitön kuolema sille, joka tuoksuun jää. Hotellilla lepäilimme kuumimman ajan ja kävimme myöhemmin jätskeillä. Illaksi olin varannut pöydän brasilialaisesta ravintolasta. Nautimme maukkaan lihabuffetin ja palasimme täysinäisinä hotellille. Patongissa oli vaikeaa tarjota Heidile hyvää lahjaa, joten vietämme juhlan suuremman version sitten Bangkokissa.

Tiistai. Olimme varanneet venematkan luonnonpuistoon. Paikassa sijaitsi kuuluisa Bond-saari. Snorklasimme, ajelimme veneellä ja näimme huikeita maisemia. Bond-saari oli täysin pilattu. Rannat notkuivat Samsonite-turisteja ja myyntikojuja krääsineen oli joka paikassa. Rantautuminen pienelle saarelle maksoi 500 bathia! Aivan käsittämätöntä. Angstini oli huipussaan. Onneksi meidän kierrokseen ei kuulunut rantautumista. Olimme valinneet sellaisen, jossa pysähdyimme vain näkemään kuuluisan kiven ja jatkoimme matkaa. Kävimme myös lounastamassa paikallisessa kalastajakylässä. Opas hukkasi meidät hetkeksi, mutta onneksi saman firman toinen opas opasti meidät takaisin ryhmämme luo. Ei kovin ammattitaitoista, mutta vahinkoja sattuu (usein). Matka oli muuten loistava ja näimme paljon. Snorklauksen aikana saimme syöttää paikallisia kaloja banaanilla. Hauskoja veitikoita ja vedessä oli hirveä kuhina, kun kaikki kalat halusivat osansa. Päivä oli pitkä ja palasimme auringonlaskuun aikaan hotellille. Aloimme pakaamaan kamoja kasaan, koska huomenna matka jatkuu Koh Samuille.

Matka Patongiin, (Phuket)

Aamiaisen jälkeen kävimme punttisalilla ennen pakkaamista ja lähtöä. Hotellissa oli kerrankin irtopainot koneiden lisäksi. Suihkun ja pakkauksen jälkeen checkasimme ulos. Kävimme vielä lounaalla ja jäätelöllä suosikiksi nousseessa Baskin Rabbitissä. Taksin metsästäminen linja-autoasemalle oli haastavaa. Yritimme saada mittarilla olevan auton, mutta turhaan. Matka oli kuskeille liian pitkä. Moni kieltäytyi, kun kuuli minne olimme menossa. Lopulta matka irtosi 250 bahtiin, eli noin 80 liikaa. Kuski ajoi meidät vauhdikkaasti asemalle ja olimme reilusti ajoissa. Ostimme liput valtion VIP-bussiin ja odottelimme kolmisen tuntia lähtöön. Bussi oli aivan luksusta. Penkin sai melkein makuuasentoon ja bussi viileni todella kylmäksi. Alkumatkasta tv:stä pyöri 47 roninia, joka oli kelpo tekele. Matkan piti kestää 11,5 tuntia, mutta tavalliseen tapaan olimme pari tuntia myöhässä. Tällä kertaa se oli mukavaa, koska kahvilat olivat auenneet, joten pääsimme pikaisesti aamiaiselle. Ennen aamiaista piti vielä päästä linja-autoasemalta Patongiin. Asemalla oli normiksi muodostunut taksikusetus. Paikalliset väittävät, että vain taksilla pääsee. NIINPÄ. Pienin tiedustelun jälkeen löydämme minibussin, joka vie Phuketin keskustaan ja sieltä toinen bussi Patongiin. Hyppäsimme bussiin, suharoimme keskustaan, valtasimme bussin ja tuntia myöhemmin Patongin ranta oli silmiemme edessä.
Menimme lähistöllä olevaan kahvilaan vetämään aamiaiset ja jatkoimme matkaa. Hetken aikaa harhailimme etsiessämme hotellia, mutta onneksi paikallinen koppalakki opasti meidät oikeaan osoitteeseen. Hotellilla otin torkut ja kuosittauduimme kunnolla. Kävimme pikaisesti lounaalla ja takaisin lepäämään. Illalla kävimme keskustassa sporttibaarissa päivällisellä. Mukava omistaja ja hyvää ruokaa. Päivä sai mukavan päätöksen.

Ympyrä sulkeutuu

Meillä on vielä muutama viikko matkaa jäljellä, mutta pyöräily saa jäädä. Suunnitelmissa on paukkia Etelä-Thaimaan saarille ja lähettää pyörät Suomeen jos mahdollista. Olemme varanneet aikaa järjestelyille Bangkokissa neljä päivää.

Sunnuntai. Lähdimme Chatuchak-viikonlopputorille. Mitä sieltä ei löydy, ihminen ei tarvitse. Kojuja torilla on noin 15000 kappaletta. Ostimme vielä muutamia tuliaisia ja nautimme katuruokaa. Heidi järkyttyi eläinkauppoista ja ihaili eri lajien pentuja. Mukaan melkein pelastettiin Siperian Huskyn pentu. Torilla muutama tunti palloiltuamme käväisimme hotellilla ja jatkoimme elokuviin. Ohjelmassa oli Captain America: Winter soldier 4DX: nä. Leffa oli ilotulitusta alusta loppuun ja allekirjoittanut lähti leffasta aivan huumaantuneena. Todella sääli, kun Suomessa ei voi kokea samaa. Teatterit ovat myös aivan toisella tasolla. Odotusalueella soi mukava Lounge ja samalla voi istua mukavilla nahkasohvilla. Hinta koko lystistä on silti kohtuullinen. Koko lysti noin 10 € per lärvä. Ilta oli täydellinen.

Maanantai. Olimme varanneet meille murhamysteerin. The escape hunt experience järjestää erilaisia mysteereitä, joita osallistujien pitää ratkoa. Paikka on arvosteltu Tripadvisorissa parhaaksi viihdykkeeksi Bangkokissa, joten odotukset olivat korkealla. Meillä oli tunti aikaa selvittää mysteeri huoneessa. Odotimme Sherlock Holmsin tai Castlen tapaista mysteeriä, mutta pian huomasimme jutun olevat perinteisiä puzzleja. Piti keksiä koodi lukkoon tai koodi oveen ja jos ei heti tajunnut, gamemaster tuli heti kertomaan vastauksen. Ei mysteeriä. Murha oli vain kulissi. Petyimme kovasti. Homma maksoi vielä 40 €. Annoimme asiasta rakentavaa kritiikkiä ja saimme yllättäen toisen pelin ilmaiseksi seuraavalle päivälle. Tämän jälkeen käväisimme hotellilla hakemassa pyörät, koska suunnitelmana oli postittaa pirulaiset Suomeen. Tämä tarkoitti seikkailua iltapäiväruuhkassa kahdeksan kilometriä pääpostiin. Matkalla pysähdyimme lukemaan karttaa, jolloin paikallinen nainen tuli raivoamaan jotain Heidille. Hetken ihmeteltyämme naisen raivomista Heidi tuikkasi keskisormen pystyyn, josta nainen järkyttyi ja jatkoi matkaa. Kerrassaan outo tapahtuma. Postille päästyämme vartia hätyytteli meitä pillillään pois. Selvisi, että posti oli vielä kiinni vartin. Tai niin luulimme. Vartin päästä yritimme uudestaan ja sama kohtelu toistui. Sitten selvisi, että oli jonkinlainen pyhä ja paikka oli mennyt kiinni aikaisemmin. Seuraavaksi posti aukeaa huomenaamulla klo 8. Heidiltä paloi päre täysin. Todellista VMP:tä. Hyvä kun Heidi ei repinyt vartian päätä irti ja käyttänyt sitä jalkapallona pihalla. Huomenna näköjään uudestaan. Pyöräilimme takaisin hotellille ja leipäilimme illan siellä.

Tiistai. Postiin yritys nro. 2. Lähdimme polkemaan heti aamiaisen jälkeen, jotta ehtisimme hoitaa homman ennen pelin alkua. Pääsimme postiin ja kun yritimme sisään vartia sulki oven edestämme. Hetken riehuttuamme paikalle tuli toinen vartia, joka ystävällisesti osoitti toisen oven jonne mennä. Muutaman hetken päästä löysimme paikan ja pakkaamon, josta voisimme lähettää pyörät. Purimme pyörät atomeiksi ja ihailimme paikallisen postivirkailijan taitoa askarrella laatikot pyörille. Teippiä, pahvia ja kuplamuovia myöhemmin pyörämme olivat paketeissa.
Sitten aloimme metsästämään kyytiä takaisin. Meillä oli hieman kiire, koska ilmainen pelimme alkaisi vajaan tunnin kuluttua ja meidän pitäisi vielä piipahtaa hotellilla ennen sitä. Saimme taksin nopeasti ja ehdimme pelipaikalle juuri ja juuri. Tämän päivän peli oli Bangkokin pommin purku. Meidät lähetettiin läheiseen ostoskeskukseen selvittämään pommin koodia. Vihjeet oli piiloitettu sinne sun tänne. Ostoskeskus oli valtavan kokoinen, joten saimme riittävästi tarpomista koko päivälle. Saimme ratkaistua tehtävän hieman yli tunnissa. Tälläkertaa kokemus oli huomattavasti mukavampi ja lähdimme tyytyväisinä hotellille. Illalla kävimme ostamassa rinkan ja matkalaukun tavaroillemme, mutta muuten rentouduimme hotellilla.

Keskiviikko. Huomaamme pikkuhiljaa, että matka on lähenemässä loppuaan. Pienoinen matkaväsymys paistaa kummastakin. Esimerkiksi ainainen kusetus takseissa ja toreilla saa mielen väsyneeksi. Haluaisimme, että kaikki sujuisi mutkitta. Täällä se ei ole aina niin helppoa.
Emme innostuuneet oikein mistään aktiviteetista, joten menimme lähellä sijaitsevaan ostoskeskukseen ostamaan mässyä ja lojuimme hotellilla syöden ja katsoten Sherlockin ensimmäistä tuotantokautta. Illalla käväisimme korkean hotellin huipulla sijaitsevassa baarissa nauttimassa drinkit. Näköala oli upea ja auringonlaskua pilvenpiirtäjien taakse on aina upea seurata. Hintalappu illasta oli hirmuinen. Kallein ilta koko matkalla.

Matka Bangkokiin

Olimme suunnitelleet matkan viisi päiväiseksi ja kilometrejä kertyisi hieman yli 400. Ensimmäisen päivän etappi oli 107 km pitkä ja pisin. Lähdimme pyöräilemään klo 9 kohti Sisophonia. Paikasta pitäisi löytyä helposti majapaikka. Päivä oli kuuma, kuumin tähän astisista. Mittari näytti puolenpäivän aikaan 42 astetta varjossa. Minulle alkoi tulla lämpöhalvauksen oireita. Heidi kesti lämmön erinomaisesti, joten roolimme olivat vaihtuneet. Auringon raiskaamina pysähdyimme juomatauolle ja huomasimme, että kadun toisella puolella myytiin jäitä. Ostimme niitä pussillisen ja valelimme jäitä niskaan ja päähän jäähdytelläksemme ylikuumentuneita kehoja. Olo parani pikkuhiljaa ja jatkoimme matkaa. Tie oli välillä aivan karmeaa ja suoraan sanoen pyöräilykelvotonta. Onneksi tuskaa kesti noin kymmenisen kilometriä. Enempää emme olisi jaksaneetkaan. Pelkäsimme pyörien renkaiden antavan periksi. Lopulta pääsisimme Sisophoniin. Loppumatkasta oloni oli jo todella huono ja pelkästään seisominen tuotti vaikeuksia. Heidi hoiti navigoinnin hotellille ja järkkäsi perille päästyämme kaiken samalla, kun tein hidasta kuolemaa pyörillä. Kylmän suihkun ja hetken levon jälkeen sain voimia takaisin. Kävimme pikaisesti kaupassa ja söimme hotellin katolla sijaitsevassa ravintolassa. Kohtuu hintainen ja mukavat näkymät kaupungin yli.

Perjantai. Huomasimme heti aamulla, ettemme olleet oikein toipuneet eilisestä rupeamasta. Onneksi tänään oli matkaa vain 57 km ja rajanylitys. Matka sujui mukavasti, vaikka Heidin kumi puhkesi. Eilisen päivän rasitus oli ollut liikaa. Vaihdoimme kumin ja jatkoimme rajalle. Rajan ylitys osoittautui projektiksi. Ensiksi liikenne ruuhkautui ja pujottelu kaupungissa alkoi. Rajalle päästyämme jonotimme hetken Kambodžan puolella, mutta Thaimaan rajalla jonotimme yli kaksi tuntia. Rajalta päästyämme pyöräilimme Aranyaprathet-kaupunkiin, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä rajalta. Pidimme tauon 7 elevenissä, jossa pieni pala taivasta ilmeni nakkisämpylän muodossa. Mielen ja nälän tyynnyttäjä. Kuosittautumisen jälkeen löysimme sopivan majapaikan kohtuu hintaan. Illalla korjatessani Heidin pyörää tajusin kumin puhkeamisen syyn. Ulkokumi oli leikkaantunut auki reunasta noin sentin matkalta. Uutta ei saisi kuin Bangkokista. Jouduimme muuttamaan suunnitelmaa. Emme voisi pyöräillä 290 kilometriä, joten päädyimme bussikyyti vaihtoehtoon. Harmittavaa. Tämän piti olla viimeinen pyöräilyetappi tällä matkalla.

Lauantai. Kävimme aamiaisen jälkeen ostamassa bussiliput Bangkokiin. Lastasimme pyörät kyytiin ja 6,5 tunnin matka alkoi. Bussi oli viihtyisä ja ilmastoitu, mikä teki matkasta helpohkon. Bangkokissa kokosimme pyörät ja aloimme etsiä varaamaamme hotellia. Hotelli ei sijainnutkaan Google Mapsin osoittamassa paikassa. Tuskailimme hetken aikaan turhautuneina kunnes menimme syömään läheiseen ravintolaan. Ruoka oli ylihintaista ja kamalaa, mutta saimme Wifin käyttöömme. Hotellin sijainti selveni ja jatkoimme matkaa. Hotelli löytyi ja pääsimme lepäämään rankan rupeaman jälkeen. Molemmille tuli vielä hieman vatsapuruja syömästämme ruuasta.

Matka Siem Reapiin

Päivämme alkoi aamiaisella ja pakkauksella. Lähdimme hyvissä ajoin bussiasemalle. Paikalle päästyämme tappelimme taas pyörien hinnasta. Sitten odottelimme myöhässä olevaa bussia. Matkaan päästyämme huomasimme, että se oli hieman tavallista tilavampi. Saimme kuulla lipuntarkastajalta, että meillä onkin vaihto Phnom Penhissä toiseen bussiin. Heti matkaan päästyämme kauittimista pärähti paukkumaan paikalliset hitit ja tv:stä tuli karaokea, jotta kaikki voivat laulaa mukana. Onneksi kukaan ei laulanut. Viiden ja puolen tunnin matka sujui kuitenkin ihan kohtalaisissa oloissa.
Phnom Penhiin päästyämme alkoi bussin vaihto-operaatio. Ensiksi virkailija yritti veloittaa pyörät toiseen kertaan, mutta pienen selvittelyn jälkeen emme joutuneet maksamaan. Sitten saimme tietää loistouutisen! Matka jatkuu vasta kolmen tunnin kuluttua seitsämältä illalla. Matkan kesto kepeät 9 tuntia! Toisin sanoen paska osui tuulettimeen ja lujaa. Retkikuntamme moraali mureni. Ketutus huipussaan. Matkanjärjestäjä kusetti kunnolla. Kymmenen tunnin matkan sijaan matkustamme vähintään 17 tuntia. Hetken aikaa teki mieli palata Sihanouk Villeen ja tuikata kaveri roviolle. Ei auttanut kuin etsiä ruokapaikka, jossa voisimme muonittaa itsemme ja suunnitella tulevaa. Mietimme ruokailessa ottaako hotelli vastaan niin myöhään yöllä ja kuinka turvalliset kadut ovat siihen aikaan?
Matka jatkui. Uusi bussi oli suunniteltu hukkapätkille ja hyvä kun mahduimme istumaan. Noin 5 metriä ajettuamme karaokekidutus jatkui. Tuntui kuin joku raiskaisi pesukarhulla korvaa. Parin tunnin ajon jälkeen pysähdyimme taukopaikalle, jossa odotti Kambodžasta tulevia länkkäreitä. Yksi heistä oli suomalainen, joka yllätyksekseen sai tietää, että matkaa on vielä 7 tuntia edessä. Emme siis ole ainoita, joita kusetetaan kybällä. Tie oli todella huonokuntoista. Pyöräileminen täällä ei olisi ollut millään vaihtoehto. Todella pölyistä hiekkatietä koko matkan. Huvittavaa, että tämä on heidän ykköstie maassa. Tien rakennus oli aloitettu jo kaksi vuotta sitten ja sen olisi pitänyt olla valmis tämän vuoden alussa. Hyvä jos on valmiina vuonna 2020. Heidi nukkui suurimman osan matkasta pillereiden avulla, mutta itse en saanut unta koko matkalla.
Siem Reapiin päästyämme vastassa oli urealta haiseva bussiasema slummikujan päässä. Kokosimme pyörät ja aloitimme matkan hotellille. Kadut olivat aamu neljän aikaan tyhjiä. Koiralaumatkin loistivat poissaolollaan, mikä oli todella hyvä asia. Pyöräilimme torin ohi, jossa oli täysi meno päällä. Paikalliset ostivat ja myivät elintarvikkeita. Kuhina oli valtava. Pienen etsiskelyn jälkeen löysimme hotellimme. Pääsimme kirjautumaan sisään ja suihkun jälkeen tyyny kutsui. Yksi rankimmista matkapäivistä saatiin päätökseen.

Tutustuminen Siem Reapiin

Siem Reap tarkoittaa Siiamilaiset voitettu. Mukava, joskin provosoiva nimi. Ajatella, että Turku voisi olla Ryssät voitettu -niminen kaupunki.

Lyhyen, mutta hyvin nukutun yön jälkeen vaihdoimme hotellia. Olimme bonganneet netistä taas loistavassa alennuksessa olleen hotellin, joka olisi oikeasti hintatasomme yläpuolella. Loistopalvelut, uima-allas, iso huone sun muut palvelut olivat taas nautittavissamme. Perinteisen tukikohdan perustamisen jälkeen lähdimme tutkimaan keskustaa. Hurahdimme tuliaisten ostokierteeseen ja saimme ostettua melkein kaikki suunnittelemamme lahjat. Illalisen nautimme Haven-ravintolassa. Loistopaikka ja Heidi rakastui paikan kissanpentuihin. Jos antaisin Heidille periksi niin tuliaisina suomeen tulisi pari koiraa, 6 kissaa ja 200 apinaa lemmikeiksi.

Perjantaina suuntasimme retkikuntamme kohti temppeleitä. Lippujen hankkimisen jälkeen polkaisimme Angkor Thomiin. Paikka oli valtava ja huikea! Emme olleet käsittäneet kuinka massiivinen alue on ja kuinka monta temppeliä siellä on. Pelkästään portti Angkor Thomiin oli vaikuttava ja itse temppeli oli henkeäsalpaava näky. Minua ahdisti turistien paljous. Paikka oli aivan liian täynnä. Ongelmana Heidille oli saada kuvia ilman muita turisteja. Jatkoimme pikaisesti matkaa. Kävimme lounaalla ylihintaisessa Blue pumpkin -ravitolassa keskipäivän paahteessa. Ilmastoitu sisätila kuositti retkikuntaamme ruuan lisäksi. Iltäpäivällä jatkoimme Ta Prohmiin, joka on tullut tunnetuksi myös Tomb Raider -elokuvan kulissina. Löysimme myös apinoita. Heidiä harmitti, kun meillä ei ollut mitään syötettävää veitikoille. Lopulta palasimme hotellille 34 km pyörälenkin jälkeen. Tämä kertoo alueen laajuudesta, sillä tämä oli vasta pieni lenkki/ydinalue Angkorista. Suihkun ja levon jälkeen otimme tuk tukin keskustaan ja kävimme syömässä meksikolaista. Halpaa olutta ja jäädytettyja margaritoja burritojen kera. Päivä sai loistavan lopun.

Lauantai. Aamupäiväksi olimme varanneet kokkauskurssin. Opettelimme paikallisen kokin opastuksella tekemään kala-amokkia. Amok on hyvin perinteinen khmeriläinen ruoka, joka voidaan tehdä mihin tahansa lihaan. Meillä oli todella hauskaa ja tutustuimme toisiin kurssilaisiin. Tutustuimme Australialaisiin sisaruksiin, joista toinen oli muuttanut Siem Reapiin pari kuukautta sitten. Hän vihjaisi muutamasta hyvästä ravintolasta, jotka kannattaa tutkailla. Muutenkin ruokailu sujui mukavissa merkeissä ja oli kiva kuulla muiden matkaajien tarinoita. Iltapäivällä pulahdimme hotellin altaalle, jossa nautimme drinkit. Baari sijaitsi keskellä allasta, joten juomien juominen onnistui samalla kun, jalat loikoilivat vedessä. Baarimikko kertoi elämästään ja keskustelimme, millaista on työskennellä hotellissa. Mukavan allaskuosittautumisen jälkeen suuntasimme paikalliseen sirkukseen.
Pakettiin kuului myös päivällinen, jonka nautimme taivasalla illan hämärtyessä ympärillämme. Suoraan ruokapöydästä kävelimme telttaan katsomaan mielestäni parasta akrobaattista esitystä koskaan. Temput eivät olleet hienoimpia tai rajuimpia, mutta taiteilijoiden tunne ja ilmapiiri kaappasi mukaansa. Iloista, vilpitöntä ja upeaa akrobatiaa. Välillä esityksen tarina jäi epäselväksi, mutta silti viihdytti retkikuntaamme.

Sunnuntaina vuorossa oli toinen Angkorpäivä. Olimme vuokranneet tuk tukin, koska pitkä Angkorlenkki olisi liikaa. Noin 75 km plus kävelyt. Tuk tuk irtosi 16 $:iin ja säästimme aikaa, joten hyvä diili. Lähdimme varhain liikkeelle klo 5,  jotta näkisimme Angkor Watissa auringonnousun. Kauhukseni noin tuhat muutakin turistia oli keksinyt saman idean. Välillä Heidin oli vaikea saada kuvia ilman ihmisiä, kun niitä pörräsi joka paikassa. Auringonnousun jälkeen jatkoimme kierrostamme. Kiertelimme temppeleitä kuuden tunnin ajan. Ihailimme pienempiä temppeleitä ja Heidi luki opaskirjasta paikkojen historiasta. Pienemmissä temppeleissä myös turistien määrä väheni. Moni siis tulee katsomaan vain pienen lenkin. Palasimme hotellille ja siitä jatkoimme kaupungille. Heidin bongaama cupcake paikka oli valitettavasti suljettu, joten päädyimme KFC:hen nauttimaan lounaan. Emme jaksaneet etsiä mitään erikoisempaakaan. Kaupan kautta päädyimme hotellille lepäämään ja katsomaan tv:tä. Olimme päivästä todella uupuneita.

Maanantai oli rentoutumispäivä. Aamiaisen jälkeen altaalle pulikoimaan. Aurinkoa, loistava allas ja drinkit saavat päivän loistamaan. Lounaaksi suuntasimme cupcake-kuppilaan. Paikka osottautui yhdeksi parhaimmista kahviloista koskaan. Kaikki oli täydellistä ja hinnat silti kohtuullisia. Seuraavaksi suuntasimme khmeriläiseen hierontaan. Ystävällistä palvelua ja laadukasta hierontaa. Hieronnan jälkeen kello alkoi näyttämään jo happy hour -aikaa, joten suuntasimme keskustaan australialaisten vihjaama Palate-ravintola kohteenamme. Siemailimme drinkkejä parvekkeella samalla nauttien jokinäkymästä. Päätimme myös mussuttaa päivällisen täällä. Valitsimme sammakkoa padassa ja nautaa muurahaiskastikkeessa. Mukava yllätys oli, että muurahaiset olivat kokonaisena kastikkeessa. Aina kun puraisi veitikoita, suuhun tuli kirpeä maku. Erittäin herkullista.

Tiistaina emme saaneet aikaa mitään erikoista. Vierailimme uudelleen cupcake-kuppilassa, pulikoimme altaalla ja söimme illalla meksikolaista. Kiertelimme iltatoria, mutta emme löytäneet mitään.

Keskiviikkona oli viimeinen kokonainen päivä Siem Reapissa. Nautimme kertaalleen altaasta ja varustauduimme pyöräilyyn. Illemmalla suuntasimme temppeleille katsomaan auringonlaskua. Harmiksemme pilvinen sää esti näkyvyyden. Onneksi Heidi pääsi syöttämään apinoita. Jo valmiiksi läskit apinat ahmivat kaksin käsin kaiken minkä saivat. Hauskin oli läski johtaja, joka oli opetellut hymyilemään, mutta näytti pelottavalta, kun hampaat näkyivät rivissä. Toinen apina ei ollut tyytyväinen Heidin syöttötahtiin ja nousi Heidin lantion korkeuteen kinumaan lisää. Tästä Heidi pelästyi ja heitti koko lopun pussin apinalle. Jatkoimme matkaa takaisin hotellille pakkaamaan. Aikamme Siem Reapissa loppuu ja huomenna jatkamme matkaa. Kohteena Thaimaa.

Välipäivä ja buggypäivä

Sunnutain pyhitimme levolle. Emme tehnnet muuta kuin lököilimme altaalla ja katsemille hieman tv:tä illalla. Emme poistuneet hotellista koko päivänä.

Maanantaiksi olimme varanneet ajelut hiekkakirpuilla eli buggeilla. Aamupäivä meni uidessa hotellin uima-altaalla ja yhden aikaan iltapäivällä tuk tukin tulla hakemaan meidät hotellilta. Kuski oli kepeän tunnin myöhässä. Hotelli on kuitenkin uusi ja kuski ei millään löytänyt paikkaa. Kaiken lisäksi mäki oli liian jyrkkä tuk tukille, joten hotellin taksi ajoi meidät mäen alas. Buggipaikka oli hieman syrjemmässä, joten sen löytäminen omatoimisesti olisi ollut hankalaa. Paikalle päästyämme meitä tervehti oppaamme Julian. Saimme käyttöömme 125cc moottorilla varustetun kirpun. Heti ensiminuuteilla ajo toi virneen naamalle. Vaikka bugit eivät olleet tehokkaita, niin maastossa ja  metsissä ajeleminen oli todella hauskaa. Kiertelimme parin tunnin ajan Sihanouk Villen ympäristöä. Pysähdyimme tauolle Otres beachin eteläkärkeen, jossa bongasimme lehmälauman ylittävän vettä. Tämän jälkeen autoimme hiekkaan juuttuneen kalastajaveneen takaisin vesille. Kävimme katselemassa huikeita näköaloja kukkulan huipulta. Ajo oli loistavaa ja saimme hauskuutta koko rahan edestä. Päivää hieman pilasi, kun palatessamme takaisin hotellille tuk tuk kuski vaati maksua.  Tavallisesti tämä kuluu hintaan, jonka maksamme aktiviteetin järjestäjälle. Hetken väiteltyämme annoimme kuskille "tipin", jotta pääsiimme tilanteesta pois. Kävimme vielä syömässä Tutti frutti -ravintolassa. Ruoka oli halpaa ja herkullista. Ravintolassa istuessamme huomasimme kuinka seksiturismi täälläkin näkyy katukuvassa. Vastapäätä katua möhömahaisia keski-ikäisiä rasvaisia turisteja hierottiin paikallisten nuorten naisten toimesta. Osaksi huvittuneina ja osaksi inhottuneina katselimme illan tapahtumia.

Thai nyrkkeilyä ja party boat

Perjanatai alkoi meillä laiskasti. Aamiaisen jälkeen löhöilimme parvekkeella puoleen päivään. Katsoimme tv:tä ja makoilimme. Yhden jälkeen lähdimme lounaalle kaupungille. Tarkoituksena oli mennä uuteen paikkaan, mutta paikka aukeaa vasta myöhemmin iltapäivällä. Menimme Corner-ravintolaan, jossa olimme pari päivää sitten syömässä. Otin nautaa Kampotin pippureilla ja Heidi katkarapuja. Tuoreet pippurit ovat todella hyviä. Selkeästi huomaan eron Suomessa myytävään tavaraan. Vietimme lounaspaikassa haluttua pidempään, koska ukkoskuuro hyökkäsi. Ensimmäinen sade 78 päivään :). Vettä tuli reippaasti muutaman minuutin ajan, mutta emme haluneet lähteä märille kaduille.
Iltapäivän ohjelmaan kuului visiitti fitness resortissa, jota Ranskalainen kaveri pitää  muutaman kilometrin päässä meidän hotellista. Paikka oli hieman kulahtanut, mutta hyvä treenaamiseen. Ensiksi treenamisimme ominpäin hieman lukkopainia ohuen tatamin päällä. Hommasta ei tahtonut tulla oikein mitään. Tatami oli niin ohut, että kaikki rajummat liikkeet (heitot, alasviennit ja sveebit) piti jättää tekemättä. Seuraavaksi alkoi rankka Muay thai -tunti. Ranskalainen kaveri veti puolitoista tuntia treeniä taivasalla. Olin treenin jälkeen aivan rikki, koska kaveri päätti "kouluttaa" minun vasenta jalkaa kestämään osumia. Minun oli vaikea kävellä pois tunnin jälkeen. Samoin jalanpohjat kärsivät karhean betonin päällä treenaamisesta ja jalkani oli verisillä rakoilla. Heidikään ei ollut tyytyväinen treeniin. Tekniikkan opetusta ei ollut ja saimme lyödä ja potkia ihan miten halusimme. Olisimme toivoneet hieman thai tyylin opetusta. Ruhjeisina palasimme kaupungille ja menimme syömään vielä ennen hotellille paluuta.

Lauantai. Heräsimme hieman tavallista aikaisemmin, koska party boat lähtee satamasta klo 9. Ohjelmassa biletystä, chillailua ja snorklausta koko päivän. Pyöräilimme rantaan ja jätimme pyörät matkanjärjestäjän toimiston eteen. Huomasimme jo satamassa, että päivä tuulinen ja laiva keinui reippaasti. Heidi popsi pahoinvointipillerin matkan alussa ja laivan henkilökunta jakoi niitä myös muille asiakkaille. Menomatkalla meilkein kaikki matkustajat nukkuivat allekirjoittanut mukaanlukien. Eipä oikein ollut party party -meinikiä. Saavuimme tunnin matkan jälkeen lahteen, jossa pääsimme snorklaamaan. Pyörimme vedessä noin kolme varttia. Korallit olivat hienot, mutta elottomat. Vain joitakin kaloja ja merisiilejä. Laivalle päästyämme söimme keskinkertaisen lounaan ja matka jatkui kohti läheistä saarta. Perille päästyämme meitä odotti valkoinen hiekkaranta ja turkoosi vesi. Paikka oli seesteinen ja menimme rannalla sijaitsevaan baariin nauttimaan virvokkeita ennen uimista. Vesi oli mukavan lämmintä ja todella kirkasta. Palasimme vielä lojumaan baariin ennen takaisin lähtöä. Paluumatka meni samoissa tunnelmissa kuin menomatka. Kaikki meilkein nukkuivat. Todellinen partyboat.
Takaisin päästyämme matkasimme Sandan-ravintolaan syömään illallisen. Ravintolassa järjestettiin myös tanssiesitys, jossa tanssi paikan oppilaat.

Kiertelyä kaupungilla

Kävimme uimassa ennen aamiaista. Mahtavaa uida samalla, kun aurinko pikkuhiljaa hilautuu ylös taivaalle. Aamiaisen jälkeen suuntasimme kaupungille tutkailemaan. Tarkoituksena oli nähdä rantoja ja löytää aktiviteetteja. Kaupungille päästyämme varasimme ensimmäiseksi paikat lauantaiseen Party Boatiin. Kolmikerroksinen laiva, jossa DJ soittaa chillii musaa ja baari tarjoilee viileitä drinkkejä. Kyllä siinä kelpaa sitten rentoutua rippumatossa.
Seuraavaksi etsimme Xtreme buggy -nimistä paikkaa, mistä saisi vuokrattua hiekkakirppuja. Emme löytäneet paikka ja harhailimme Otres beachia edestakaisin. Lopulta kävimme Dune-baarissa rentoutumassa ja siemailemassa juomia. Palasimme takaisin keskustaan ja menimme lounaalle Sandan-ravintolaan. Taas hyvätekeväisyysjärjestön ylläpitämä ravintola katulapsille. Ruoka oli hyvää ja ostimme vielä käsintehtyjä tuliaisia.  Kiertelimme vielä hieman paikkoja ja päädyimme Bavarian biergaden -ravintolaan syömään currywurstit.
Paluumatkalla kävimme hakemassa täydennyksiä hotellille. Jyrkkä mäki matkan lopussa uuvutti retkikuntamme täysin ja löhöilimme loppuillan villassamme.

Sihanouk Ville

Tiistai. Loistavasti nukutun yön jälkeen suuntasimme aamiaiselle Starfish nimiseen kahvilaan, joka auttaa paikallisia kodittomia ja vammaisia. Aamiainen oli todella hyvää ja kahvila sijaitsi puutarhan keskellä. Mukavaa syödä aamiaista mangopuiden varjossa. Aamiaisen jälkeen suuntasimme takaisin majapaikkaamme pakaamaan kamamme. Suuntana toisella puolella kaupunkia oleva hotellimme. Löysimme hulppean paikan netistä ja saimme sen yli 50% alennettuun hintaan. Matka hotellille oli haastava. Hotelli sijaitsee mäen päällä ja sinne vievä mäki oli jyrkin, mitä koskaan olemme elämässämme polkeneet. Hotellille päästyämme saimme tietää, ettei meille ole huonetta vaan oma villa! Oma kunnon kämppä keittiöineen kaikkineen. Parvekkelta avautuu näkymä kaupungin yli ja uima-allas sijaitsees 10 m kämpästämme. Aamiainen tarjoillaan kämppäämme, joten aamulla ei tarvitse raahautua kuin parvekkelle syömään. Aika luksusta.  Chillasimme hotellilla kuumimman ajan päivästä ja illalla suunnistimme syömään. Kävimme paikallisessa pikku ravintolassa syömässä quedesilloja ja Kampotin kanaa. Herkullisen ruokailun jälkeen haimme tarvikkeita hotellille ja suuntasimme takaisin. Ilta meni siemailessa rommikolaa parvekkella, leudon tuulen puhaltaessa ja musiikkia kuunnellessa.

Keskiviikon pyhitimme rentoutumiselle hotellilla. Aamiainen tarjoitiin parvekkelle ja se oli loistava. Suuntasimme altaalle jossa vietimme pari tuntia lököillen ja uiden. Chillailimme parvekkella ja suunnittelimme tulevia päiviä. Illalla kävimme vielä syömässä hotellin ravintolassa, joka tarjoilee japanilaista ruokaa. Paikka oli keskitasoinen ja hieman ylihintainen, joten pienoinen pettymys. Ilta menikin sitten villassa rentoutuessa.

Matka Sihanouk Villeen

Perjantaina matkaan. Ensimmäisen matkapäivän kohde on Takeo. Pieni kaupunki, jossa tiesimme olevan majataloja. Matka kaupungista ulos sujui mukavasti. Olimme etsineet toisen reitin ja vältimme valtavan tietyömaan, joka kiusasi meitä Killing fields vierailulla. Matkaa oli 75 km ja päivän lämpötila 37 astetta. Matka kuitenkin sujui kuumuudesta huolimatta lähes viidessä tunnissa. Takeosta löysimme helposti guesthousen ja kuosittautumisen jälkeen suuntasimme metsästämään ruokapaikkaa. Valitettavasti emme löytäneet mitään kelvollista. Harhailimme 4 km turhaan. Onneksi törmäsimme toriin ja pieniin kauppoihin, joista ostimme muonitukset mukaamme.  Korjasin ja huolsin hieman pyörääni ja asensin uuden sisärenkaan. Majatalon lähistöllä pidettiin häitä, jotka tuottivat meluhaittaa illalla ja seuraavana päivänä.

Lauantaina jatkoimme Kampottiin. Keskikertaisen aamiaisen jälkeen suuntasimme tien päälle. Vaihtamani uusi sisärengas kesti vain 10 km, kunnes paukahti. Vaihdoin vanhan korjatun sisäkumin tilalle ja matka jatkui. Pieni myötätuuli vauhditti menoamme ja päivän keskinopeus nousi yli 21 km\h. Matka taittui nopeasti vaikka lämpötila nousi jo päivällä 39 asteeseen. Aurinko poltti, mutta matka jatkui. Olemme rakastuneet katukahviloihin, joissa kamppaillaan keskipäivän kuumuutta vastaan varjoissa olevilla riippumatoilla. Siinä siemaillessa paikallista Sting energiajuomaa saa voimia takaisin. Emme taaskaan syöneet mitään päivän aikana ja saavuimme vajaan kuuden tunnin jälkeen Kampottiin. Olimme etsineet majataloja jo valmiiksi, mutta ensimmäinen oli täynnä ja toista emme löytäneet. Sitten rikkoimme matkasääntöämme. Sääntö on: "jos ei ole yöpymispaikkaa valmiina, niin kaupunkiin saavuttaessa ensiksi syödään ja sitten tutkaillaan majapaikkaa". Muuten teemme huonon valinan väsyneinä ja nälkäisinä. Niin valitettavasti nytkin. Valitsimme huonosti ja huone ei ollut mieluinen. Ilmastointikoneesta tuli homeen hajua. Kävimme syömässä Rikititavi-ravintolassa. Ruoka oli hyvää, mutta olimme niin väsyneitä päivästä ettemme pystyneet nauttimaan siitä täysin siemauksin. Uupuneina kaaduimme sänkyyn.

Sunnuntain aloitimme aamiaisella Epic arts kahvilassa, joka työllistää paikallisia vammaisia. Aamiaisen valmistikin kuuro kokki. Heidi söi leipää ja itse kokeilin paikallista kaurapuuroa. Ruuat olivat hyviä ja rahat menivät hyvään tarkoitukseen. Päivällä kiertelimme kaupunkia ja valmistauduimme huomiseen pyöräilyyn. Kävimme myös hieronnassa ja ihailimme ranskalaista arkkitehtuuria. Suunnitelimme aluksi, että olisimme olleet päivän pitempään. Huono huone ja haluamamme aktiviteettitarjoajan sairastuminen muutti kuitenkin suunnitelmia. Illaksi varasimme sunset cruisen. Lähdimme joenvartta ylös venellä katselemaan auringonlaskua ja maisemia. Pimeän tultua kävimme katsomassa tulikärpäsiä. Paluumatkalla guesthouseen kävimme vielä ostamassa tuoreita duplingeja ja nuudeleita.

Maanantai. Kirjauduimme pois guesthousesta  ja suuntasimme aamiaiselle. 2 Sisters oli toinen kaupungissa toimiva hyvänrekeväisyyskahvila. Paikka auttaa kodittomia lapsia saamaan kodin ja työtä. Aamiainen oli herkullinen ja täyttävä. Sillä jaksamme pyöräillä hetken aikaa. Ohjelmassa oli 50 km pyöräilyä. Lämpötila näytti jo lähdössä 33 astetta, joten päivästä tuli taas hiostava. Pyöräily sujui loistavasti pienen myötätuulen avittamana ja olimme jo puolenpäivän aikaan määränpäässä. Löysimme guesthouseja, mutta laatu oli heikko. Läävätkin maksoivat 12 $. Löysimme kuitenkin kohtuu siistin paikan ilmastoinnilla 15 $. Laukkujen purkamisen jälkeen huomasimme, ettei huoneessamme ole juoksevaa vettä. Menimme valittamaan ja omistaja vain totesi: "jollei kelpaa voitte lähteä". Niin me sitten lähdettiin. Pyöräilimme loput 50 km Sihanouk Villeen ja pääsimme kaupunkiin jo neljäksi. Loppu ei ollut helppo. Hirmuiset mäet verottivat meitä viimeiset 15 km. Luulisi, että kun saapuu rannikolle, maa olisi tasaista. Olimme päivää aikaisemmin määränpäässämme, joten piti löytää väliaikainen yöpymispaikka. Otimme opiksemme Kampotin tapauksesta ja suuntasimme ensin syömään, mutta matkan varrella bongasimme hulppean näköisen guesthousen sivukadulla. Ajattelimme paikan maksavan maltaita, mutta Heidin kysyessä hintaa, osottautui huone 20 $ arvoiseksi. Paikka oli aivan uusi. Pari kuukautta sitten avattu. Olimme todella tyytyväisiä. Hotellilla kuosittautumisen jälkeen kävimme syömässä ja kaupassa. Huomenna matka jatkuu varamaamme hotelliin.

Phnom Penh

Lauantai ja herätys myöhempään. Hotellin aamiainen osottautui hyväksi ja saimme vatsamme täyteen. Tapasimme aamiaisella laosilaisen kaverin, joka ystävällisesti vaihtoi meidän ylimääräiset Laosin kipit dollareihin. Vihdoinkin pääsimme eroon niistä. Kukaan ei halunnut vaihtaa niitä Vietnamissa, joten ne olivat pyörineet taskunpohjalla jonkin aikaa. Päivän kohteena oli pahamaineinen S21 vankileiri. Paikka oli karmiva. Se oli ollut koulu ennen vankileiriksi muuttumista. Punakhmerien hirmuhallinnon aikaan tänne tuotiin 14000 ihmistä, joista hengissä selvisi viisi aikuista ja kolme lasta. Vangit olivat kaikista yhteiskuntaluokista, mutta ylemmystö oli yliedustettu. Suurin syy vangisemiseen oli koulutus, mutta jopa silmälasit riittivät syyksi. Valokuvat ihmisistä, maalatut kidutuskuvat ja kuivuneet veriroiskeet seinissä kertoivat karua tarinaa. Hiuskarvat nousivat pystyyn ja angsti maata kohtaan kohosi. Tämä paikka ei ole mitenkään rentouttava. Iltapäivällä kävimme vielä keskustorilla, joka oli rakennuksenakin nähtävyys.

Sunnuntai oli Heidille oppipäivä. Olimme varanneet Heidille valokuvauskurssin. Hollantilais-syntyinen kaveri opetti valokuvauksen saloja ja hengailin mukana. Matkustimme tuk tukilla läheiseen kylään, jossa Heidi harjoitteli valokuvausta lapsilla. Kävimme myös maaseudulla enen kaupunkiin palaamista.

Maanantaina kävimme Russian Marketilla, jossa myydään sitä normaalia krääsää ja piraattikopioita kaikesta. Vetäydyimme lounaalle Aussie XL nimiseen ravintolaan. Söimme aussie tyyliset hampurilaiset, jotka olivat herkullisia. Lounaan jälkeen palasimme hetkeksi hotellille. Iltapäivällä menimme paikalliseen ravintolaan happy houreille, jossa meni sitten koko ilta.

Tiistaina pyöräilimme Killing Fieldseille. Matkaa ei ollut kuin 12 km, mutta 4 km matkasta oli tietyön alla. Pölyn määrä oli uskomaton, kun raskasliikenne jyräsi samalla tiellä. Näkyvyyttä noin 7 metriä. Olimme kentille saapuessamme ihan pölyn peitossa. S21 vankila oli karmiva, mutta tämä paikka löi senkin laudalta. Lähes 20000 ihmistä menetti henkensä täällä. Selkäpiitä karmi, kun kuuntelin korvalapuista opastusta ja tarinoita. Samalla näen joukkohaudat ja valokuvia siitä, kun ne vielä olivat täynnä. Pahinta oli kävely luiden päällä, joita työntyi maasta poluilla. Ruumiita on maassa niin paljon, että luut työntyvät pinnalle vuosien saatossa. Karmein kaikista oli Killing Tree. Sitä vasten punakhmerit hakkasivat vauvojen päät, koska luodit olivat liian kalliita. Puussa näkyi tänä päivänäkin tummentumia verestä. Lopuksi kävimme stupassa (temppelitorni), jossa on pinottu 8000 pääkalloa hyllyille. Mieli oli aika synkkänä, kun poistuimme alueelta. Onneksi illan happy hour -kierros kohotti mielialaa ;)

Keskiviikkona otimme hieman chillimmin. Hieman keskikertaista hierontaa, jonka jälkeen Silver pagodaan/Royal palaceen. Kuninkaanpalatsi oli upea paikka. Upeita taloja yksityiskohtaisine kaiverruksineen. Silver pagoda on käytännössä temppeli hopeasta ja kullasta. Lattiakin oli koottu 5000 hopealevystä. Kämppä oli täynnä kulta- ja hopeapatsaita. Illalla menimme katsomaan Killing fields -elokuvan paikalliseen teatteriin. Elokuva oli todella hyvä, mutta raskas. Sivuroolissa esiintyvä kaveri oli oikeasti selviytyjä hirmuvaltahallinon ajalta. Suorituksesta hänet palkittiin parhaalla sivurooli Oscarilla.  Synkkä aihe = synkkä mieli.

Torstaina lähdimme kierokselle eläinten pelastuskeskukseen Phnom Tamaon luonnonpuistoon. Olimme varanneet paikat kierrokselle, johon mahtuisi maksimissaan 7 ihmistä. Onneksemme olimme ainoat, joten saimme yksityiskierroksen. Oma jeeppi kuskeineen plus opas. Kiersimme koko päivän luonnonpuistossa katselemassa pelastettuja eläimiä. Heidi pääsi leikkimään apinoilla ja tapasimme mr Mjaun, valtava urostiikeri. Pääsimme todella lähelle monia eläimiä ja saimme syöttää useita. Onneksi mr. Mjaun ja meidän välissä oli aita, koska muuten me olisimme toimineet pävällisenä. Suurin osa pelastetuista eläimistä oli takavarikoituja lemmikkejä (mr. Mjau) tai salametsästäjien uhreja. Päivä oli todella antoisa ja opettava. Illalla perinteisesti painuimme happy houreille.

Kambodža on kyllä vastakohtien maa. Menneisyys vetää synkäksi, mutta nykyisyys iloiseksi.

Can Tho ja matka Kambodžaan

Viimeinen matkapäivä ennen lepoa oli helppo. Pyöränrengas korjattu ja matkaa vaivaiset 40 km. Olimme puolenpäivän aikoihin Can Thossa ja nautimme lounaan ostoskeskuksen Lotteriassa. Tutkimme hieman netistä hotellitarjontaa ja kirjoittelimme osoitteita ylös. Menimme parhaimmaksi kehuttuun hotelliin, mutta se oli täynnä. Onneksi toisessa tärppäsi ja jäimme Kim Lan hotelliin. Huone oli siisti ja halpa. Vihjeenä kaikille tänne matkustaville, valitkaa huone mielellään kauimpana kadusta hiljaisuuden takia ja pienellä ikkunalla taikka ilman. Tällä tavalla varmistaa hyvä yöunet. Loppupäivä meni kaupunkia kierellessä ja tulevia päiviä suunnitellessa.
Keskiviikko aamuna meillä oli aikainen herätys, koska lähdimme oppaan saattamana kelluville marketeille. Olimme veneessä jo ennen kuutta, joten näimme kauniin auringonnousun samalla, kun rennosti lipusimme Mekongin mukana. Torilla oli valtavasti veneitä, jotka myivät valtavasti erilaisia vihanneksia ja hedelmiä. Ostimme ananaksen välipalaksi, jonka sitten söimme myöhemmin. Torin jälkeen suuntasimme paikalliselle nuudelipajalle. Olin paikasta innoissani, koska rakastan paikallisia nuudelikeittoja (Pho) ja aamiaiseksi tarjoitiinkin nuudelikeittoa kanalla. Heidi ja opas söivät perinteisemmän aamiaisen  eli leipää ja paistettua kananmunaa. Aamiaisen jälkeen suuntasimme viimeiselle nähtävyydelle hedelmätarhaan. Kuljimme hiljaista ja rauhallista kanaalireittiä. Opas kertoi meille paikallisista hedelmistä ja kasveista, joita käytetään ruuanlaitossa. Hedelmätarhassa näimme miten moni paikallinen hedelmä kasvaa. Oli ananasta, mangoa, greippiä, lycheetä, papaijaa ja monia muita. Palasimme hotellille jo puolenpäivän aikaan, koska olimme lähteneet liikkeelle aikaisin. Loppupäivä meni normi merkeissä kaupungilla.
Torstai meni hengaillessa kaupungilla. Kävimme myös pelihallissa pelaamassa ilmakiekkoa. Illalla menimme kieli-iltaan. Cafe by The Corner järjestää paikallisille opiskelijoille illan, jossa he voivat puhua englantia. Saimme vihiä paikasta netin kautta. Heti kun pääsimme istumaan meidät piiritettiin uteliailla opiskelijoilla. He osasivat jo hyvin englantia ja saimme tietää paljon paikallisesta menosta. Tämä olisi ollut loistopaikka ensimmäiselle illalle, koska moni olisi mielellään esitellyt kaupunkia. Harmiksemme pääsimme vasta torstaina, koska iltoja ei järjestetä kuin kolmesti viikossa.
Perjantaina jatkoimme matkaa. Olimme varanneet pikaveneen, joka kuljettaa meidät jokiteitse Kambodžaan. Tämä on meidän viimeinen mahdollisuus mennä Mekongissa, joten päätimme nauttia täysin siemauksin. Matkaan meni koko päivä ja saavuimme Phnom Penhiin illalla väsyneinä. Onneksi olimme varanneet hotellin etukäteen. Heidi rakastui heti sänkyymme. Pitkästä aikaa kunnollinen sänky.

On the road again....

Sunnuntait ovat hyviä matkapäiviä. Vähemmän liikennettä kaupungeissa. Matka alkoi vauhdikkaasti My Tho nimiseen kaupunkiin. Heidiltä puhkesi rengas matkalla, jonka vaihdoimme uuteen. Matkalla ei ollut oikein sopivaa ruokalaa, joten joimme limut kahvilassa. Söimme kunnolla kun pääsimme My Thohon. Bongasimme kaupungista todella halvan hotellin, joka oli uusi ja siisti. Huone maksoi ainoastaan 7€.

Maanantaina jatkoimme matkaa. Reittimme kulki halki pikkusaarten ja pienten kylien. Tie oli loistokunnossa ja bussit sekä rekat loistivat poissaolollaan. Ongelmana oli pujennut rengas. Kun olin vaihtamassa rengasta huomasin, että myyjä pyöräliikkeessä oli antanut väärän kokoisen renkaan. Jouduin paikkaamaan renkaan, mutta paikkasetti oli huono ja rengas vuosi. Loput 20 km meni 5 km välein pumpatessa. Erittäin turhauttavaa ja päivä oli sen takia henkisesti rankka. Onneksi määränpäässämme Vinh Longissa ostin uuden paikkasetin ja rengasongelmat loppuivat. Löysimme myös hyvän hotellin läheltä ostoskeskusta, josta saimme ruokaa illaksi.

Uusi totuus sotamuseosta

Heidi pettyi valtavasti hotellin aamiaiseen. Pho:ta, paistettua kananmunaa, wokkinuudeleita ja paahtoleipää. Kehnon aamiaisen jälkeen suuntasimme sotamuseoon. Paikka oli mielenkiintoinen ja siellä vierähti pari tuntia. Saimme kuulla totuuden sodasta, joka ei ainakaan miellytä jenkkejä kovinkaan paljoa.
Museon jälkeen suuntasimme toiselle markkina-alueelle ostamaan Terolle lisää paitoja. Heidi löysi itselleen hienon topin.
Lepäilimme tovin hotellilla torilta tulon jälkeen ja etsiskelimme hyvää ravintolaa illaksi. Löysimme läheltä paikan, jota kehuttiin hyväksi. Hinnat olivat tavallista korkeampia, mutta tunnelma ravintolassa oli loistava. Ruuat olivat herkullisia ja palvelu toimi. Kylläisinä ja väsyneinä palasimme hotellille.

Kaikenlaista Saigonissa

Ho Chi Minh Cityssä tuli tehtyä paljon asioita. Paikoissa, joissa on paljon aktiviteettiä kirjoittaminen hieman jää taka-alalle. Saigonissa riittää nähtävää.
Kävimme Cu Chin tunneleissa, jotka ovat Vietnamin sodanaikaiset sissitunnelit. Reissu oli ihan mukava, vaikka meidät ensin unohdettiin hakea hotellilta ja sitten olimme kierroksen eri matkafirman opastuksessa.  Paikka oli todella outo. Ensiksi meille näytetään propagandavideo sodasta, jossa jenkkisaasta tulee tappamaan. Sitten kehutaan omia naisia taistelu kyvyistään ja palkitaan tappomitaleilla. Kierroksella meille esiteltiin sissien taktiikoita ja ansoja. Kerrottiin sodan kauheuksista ja tämän jälkeen pääsi ampumaan jos näin mieli. Kontrasteja. Lopulta pääsimme länkkäreille tarkoitettuun tunneliin kömpimään, joka oli hauskaa. Ainoastaan Heidi ja minä kuljimme tunnelit alusta loppuun. Paikka oli ahdas ja sai tuntea hieman sitä, mitä ihmiset joutuivat kokemaan tunneleissa.

Keskiviikkona kävimme pelaamassa paintballia. Otimme ensiksi Suomi-Japani maaottelun, jossa minä ja Heidi vastaan kolmea Japanilaista. Voitimme Japanilaiset 2-1 otteluvoitoin. Tämän jälkeen kisoihin liittyi joukko Ruotsalaisia, jotka jaettiin osin joukkueiden kesken. Erät tulivat tasaisemmiksi ja neljä seuraavaa ottelua päättyi 2-2 tilanteeseen. Pelaaminen 32 asteen helteessä uuvuttaa nopeasti. Illalla menimme katsomaan AO akrobaattistaesitystä Saigonin oopperatalolle. Esitys oli loistava ja hauska. Paluumatkalla hotellille törmäsimme castenwagenbaariin. Kadulle oli pysäköity klassinen Volkswagen pakettiauto, josta tarjoiltiin cocktaileja. Loistava päätös illalle.

Torstaina otimme rennosti. Heidillä oli vielä teetettyjen vaatteiden sovitusta ja muuten rentouduimme kahviloissa. Illalla kävimme Saigonin korkeimmassa rakennuksessa drinkeillä. Taloa voi myös kutsua Stark toweriksi, koska se esiintyi Avengers elokuvassa Ironmanin tukikohtana. Näkymät olivat hulppeat 52. kerroksesta. Matkalla hotellille bongasimme saksalaisen biergardenin. Söimme bratwurstia ja currywurstia, jotka maistuivat aivan Saksalaisilta. Musiikkina soi latinorytmit, mutta se sopi meille mainiosti.

Perjantaina veimme pyörämme huoltoon ja kävimme isossa ostoskeskuksessa varustautumassa pyöräilyyn. Ostin myös uuden matkamittarin pyörään varastetun tilalle. Kävimme noutamassa räätäliltä vaatteemme ja rentouduimme hotellilla.

Lauantai ja viimeinen päivä Saigonissa. Heti aamusta suuntasimme postiin lähettämään paketin suomeen. Operaatio sujui mukavasti, koska virkailijat postissa osasivat englantia ja pakkasivat paketin  puolestamme. Postista suuntasimme jäätelöbaariin, jota oli huikeasti kehuttu. Valitettavasti petyin kovasti annokseeni, mutta onneksi Heidi sai paremman. Hetken aikaa pyörimme päämäärättöminä kaupungilla, kunnes päädyimme ranskalaiseen kahvilaan. Siellä istuessamme Heidi ehdotti elokuviin menemistä. Tilasimme taksin ja ajoimme teatterille. Kävimme katsomassa Lego The Movien ja se oli oikein viihdyttävä. Elokuvan alussa tuli traileri 4DX elokuvastandardista ja se vaikutti hauskalta. Päästyämme elokuvista huomasimme, että teatteri esittää joitakin elokuvia juuri 4DX:nä. Ostimme liput Herucles elokuvaan. Kokemus oli päräyttävä! Tuoli heilui ja tärisi. Tuuli puhalsi, vettä satoi, oli sumua ja havumetsä tuoksui. Tämä on todella hienoa. En ollut oikein innoissani kun 3D tuli, mutta tämän tekniikan otan ylistäen vastaan. Vaikka elokuva ei ollut kuin keskinkertainen tekele, 4D teki siitä upean.

Ho Chi Minh City

Heräsimme aamulla ja jatkoimme matkaa ilman aamiaista. Päätimme löytää jonkun paikan, josta aamiainen irtoaisi halvalla. Emme kuitenkaan oikein löytäneet mitään ja poljimme melkein puolitoista tuntia, kunnes päädyimme purilaisille Lotteriaan. Matka jatkui täytön jälkeen hotellille. Hoang Lieng -hotelli on ihan ok paikka. Emme kuitenkaan suosittele sitä, koska olemme olleet halvemmissa samantasoisissa hotelleissa, mutta pääkaupungissa näköjään joudumme maksamaan enemmän.
Hotellilla kuosittautumisen jälkeen suuntasimme kaupungille. Päämääränä räätäli. Paikka oli mukava ja ammattitaitoinen, joten tilasin puvun ja Heidi mekon. Tilasimme myös puvun paitoja. Räätälin jälkeen suuntasimme Ben thanh torille katsomaan roinaa. Löysin itselleni ja Terolle paitoja. Tinkaaminen kuuluu täällä asiaan ja pääaika kuluukin tinkaamiseen, eikä vaatteiden valitsemiseen. Torilta suuntasimme hotellille vetämään unta palloon.

Dalatista Ho Chi Minh cityyn

Meidän piti lähteä aamulla pyöräilemään, mutta olimme vielä uupuneita vesiputousaktiviteeteistä. Päätimme ottaa vielä yhden lepopäivän Dalatissa. Heidi myös diagnosoi itselleen lievän vuoristotaudin, joten lepo maistui. Emme tehneet oikein mitään erikoista. Kävimme torilla ostamassa matkaa varten tarvikkeita ja löhöilimme. Illalla tilasimme pizzat taas hotelliin, jottei retkikunta rasitu liikaa :)

Keskiviikkoaamuna lähdimme sitten liikkeelle. Matka kulki vielä kerran kaupungin halki, jonka jälkeen päästiin alamäkiin. Vuoristotiet ovat hauskoja tulla alas. Tämäkin "mäki" oli 7 km pitkä. Vauhti tiellä ei kasva yli 40 km/h, koska liikennettä on paljon ja tie kohtuu kuntoista. Loppupäivä olikin sitten normi pyöräilyä pienessä myötätuulessa 113 km. Lopuksi yövyimme hotelissa, jonka olimme löytäneet netistä etukäteen.

Torstai pyöräilypäivänä oli raskas. Tuuli oli tyyntä tai lievää vastatuulta. Aurinko porotti pahasti. 34 asteessa pyöräileminen on varsin kuluttavaa. Hienona hetkenä matkalla oli vihdoinkin ylängöltä poistuminen alangolle 10 km alamäellä. Maisemat olivat upeimpia mitä tähän saakka oli nähty. Kumottava tilanne sattui puolivälissä laskua, kun linja-autot päättivät tulla rinnakkain mäkeä ylös. Siinä tiukalla jarrutuksella, pujelehtimisella ja tuurilla selviaimme pienestä raosta ohi. Puhumme noin 5cm tilasta pyöriemme ja bussin välissä. Loput päivästä oli rankkaa ylös alas polkemista ja pysähdyimme kohtuulliseen majataloon 73 kilometrin jälkeen.

Perjantai kolmas pyöräilypäivä. Aloitimme aamun hieman tavallista aikaisemmin ja olimme pyörien selässä jo ennen kahdeksaa. Päivä oli peruspolkemista, mutta lämpötila nousi nopeasti. Mittari näytti keskipäivällä 35 astetta. Lämmöstä johtuen pidämme enemmän taukoja ja tämä kuluttaa enemmän aikaa. Päivällä minulta puhkesi rengas. Ensimmäinen vika pyörissämme 1300 kilometriin. Pistosuojaus toimii erinomaisesti, mutta paino tarakalla plus kuopat tekevät pahaa jälkeä. 20 minuuttia myöhemmin sisärengas oli vaihdettu ja matka jatkui. Etsiskelimme majataloja jo reilusti ennen Ho Chi Minhiä, mutta lopulta polkaisimme esikaupunkialueelle saakka. Tähän auttoi yksityinen moottoritien pätkä joka tuli vastaan. Rakennustyön alla ja siksi hiljainen ja nopea ajettava. Heidi bongasi upeasti halvan ja siistin majatalon, joten ilta meni mukavissa merkeissä.

Vesipetoina vesiputouksilla

Aamulla meidät tultiin noutamaan vesiputouksille. Matkasimme kaupungista ulos vuoristoon. Aluksi opettelimme hieman miten valjaita käytetään. Olemme käyttäneet samantapaista systeemiä aikaisemmin. Muu ryhmä olikin sitten vähän onnettomampaa. Pienen vaelluksen jälkeen päästiin asiaan. Maisemat olivat mitä upeimpia, kun laskeuduimme kallioita alas. Kaikkein upeinta oli laskeutua vesiputouksen keskellä. Vesimassa oli todella raskas ja kivi liukasta. Kun pääsimme putouksen voimakkaampaan kohtaa hyppäsimme loppumatkan alas (n. 2,5m). Toinen mukava hyppy lampeen oli ensin 3 m korkeudelta ja sitten 7 m korkeudelta. Päivä oli todella mukava ja saavuimme uupuneina hotellille. Heidi painui kylpyyn samalla, kun kävin ostamassa pullon viiniä illaksi. Hotellilla tilasimme vielä pizzat huoneeseen samaisesta pizzeriasta, jossa olimme illastaneet eilen. Dalat-viini on ihan kelpoa perusviiniä nautittavaksi ja parhaimpia viinejä Kaakkois aasiassa.

Dalatin tutkailua

Nautimme hotellilla aamupalan, joka oli todella mainio.  Suuntasimme kaupungille tutkailemaan paikkoja. Kiertelimme läpi paikallista toria ja kauppoja. Lopulta palasimme hotellille hakemaan pyöriä. Jatkoimme matkaa lounastamaan ja nähtävyydelle. Lounaspaikkana toimi Heidin suosikiksi noussut Lotteria, joka vastaa McDonaldsia. Vatsatautivapaata ruokaa Heidin mukaan. Kävimme sitten katsomassa Grazy house-nähtävyyden, joka on mielikuvituksellisesti rakennettu kompleksi. Paikassa toimi myös pieni guesthouse. Paikka oli ihan mielenkiintoinen ja lapset saisivat siitä vielä enemmän irti kuin aikuiset. Valitettavasti turvallisuus paikassa on huonolla tasolla. Ylikulkusillat 3 m korkeudessa ilman minkäänlaista kunnon kaidetta ei kuulosta hyvältä. Vierailu sai vielä ikävän päätöksen, kun saavuimme pyörille huomasin matkamittarini kadonneen. Olin unohtanut sen pyörääni ja se pöllittiin välittömästi, vaikka paikassa oli ns. vartiointi, mikä maksoi. Paikalla oli vielä kaveri hiplaamassa pyörääni, kun saavuin ja vahvalla epäillyksellä samainen kaveri otti muiston itselleen. Sanoi kaverille, että antaisi mittarin takaisin, mutta väitti sinisilmäisenä, ettei olisi ottanut mittaria. Se siitä ihmisten rehellisyydestä.
Harmistuneina jatkoimme matkaa. Kiertelimme vielä keskustaa etsiessämme aktiviteetteja seuraavalle päivälle. Tarkoituksena oli varata rafting eli kumiveneellä koskessa riehumista, mutta niitä ei järjestetä kuivalla kaudella. Pettymys oli valtaisa retkikunnassamme. Onneksi tarjolla oli kanyoning, joka on köysillä vesiputoukseen menemistä. Varattuamme liput kävimme vielä illalla kehutussa pizeriassa. Nyt suositukset osuivat kohdalleen. Loistavia pizzoja paikallisella twistillä.

Matkapäivä Dalattiin

Aamu, aamiainen, pakkaus ja menox. Vaikka oli haikeaa lähteä pois loistavasta hotellista, matkan on jatkuttava. Otimme bussin Dalattiin, koska kiipeäminen pyörillä vuoristoon olisi hieman liikaa, johtuen majatalojen puutteesta. 130 km:in ei ollut yhtäkään majataloa, eikä noin pitkää matkaa vuoristossa pääse päivässä. Bussimatka kesti neljä tuntia. Maisemat olivat todella huikeita, joten tylsistymään ei matkalla päässyt. Siitä piti myös huolen hullu bussikuskimme, jonka ohitukset kapealla tiellä piti perseen penkinreunalla.
Saavuimme Dalattiin iltapäivällä ja suuntasimme suoraan hotellille, jonka olimme varanneet netin välityksellä. Hotelli sijaitsi hyvällä paikalla 10 min kävelymatkan päästä keskustasta. Illalla kävimme vielä syömässä kehutussa ravintolassa, mutta ruoka osoittautui pettymykseksi. Tilasimme molemmat talon erikoisuutta: jänistä. Marinadit olivat keskinkertaisia ja liha misattu niin huonosti, ettei se lähtenyt luista irti.

Viikko Nha Trangissa

Aamulla siirryimme sitten Heidin vanhempien hankkimaan hotelliin. Kihjalaislahjaksi saimme viikon lököilyt 5 tähden hotellissa. Hotellin nimi oli Sunrise Nha Trang Beach Hotel and Spa ja voimme lämpimästi suositella sitä kelle tahansa. Ihastuimme sänkyyn heti, koska leveyttä pomppulinnalla oli 3 metriä. Parvekkeelta näki upean rannan huojuvine palmuineen ja kuohuvine aaltoineen. Päivä meni metsästäessä Heidille housuja, mikä osoittautui vaikeaksi projektiksi. Kaikki turistit tykkäävät ostaa ns. vappuvaatteita ja me etsimme matkan kestäviä siistejä housuja. Illan vietimme hotellin loistavassa irkkubaarissa siemaillen cocktaileja ja pelaten biljardia.

Maanantaiaamuna nousin viideltä ylös opiskelemaan PADIn Open Water Diver teoriaa. Sain luettua teorian ja suoritettua kokeet ennen puoltapäivää. Heidi vietti aamupäivän punttisalilla ja altaalla. Lounastimme paikallisen ostoskeskuksen ravintolakerroksessa, josta jatkoin ensimmäiselle sukellustunnille Rainbow Diverssin uima-altaalle. Heidi jatkoi matkaansa paikalliselle torille. Ilta meni taas irkkubaarissa juoden ja pelaten biljardia.

Tiistaipäivä alkoi aikaisella herätyksellä, koska lähdimme sukeltelemaan jo kello 7.00. Aamiainen hotellilla on parhaimpia aamiaisia, joita olen koskaan syönyt. Luonnollisesti ahmimme joka päivä tunnin verran kaikkea kitusiin, mitä paikka tarjosi. Pulleina kuin possut odotimme kyytiä sukelluspaikalle. Heidi oli varannut itselleen fun dive -sukelluspäivän ja minulla alkoi harjoittelusukellukset meressä. Sukellus oli todella mahtavaa! Ainoastaan näkyvyys oli veden alla 5 m luokkaa johtuen vuodenajasta. Iltapäivä menikin paikallisella torilla ja sen jälkeen rentoutuen hotellihuoneen parvekkeella.

Keskiviikko alkoi samalla tavalla. Heidi ei tullut tänään sukeltelemaan, vaan jäi hotellille rentoutumaan uimaaltaan viereen. Minulla oli tiedossa kaksi sukellusta ja tämän jälkeen olen sertifikoitunut Open Water Diver. Viimeisellä sukelluksella sattui aikamoinen vaaratilanne kun toinen sukelluskoulu päätti ajaa veneellään sukellusalueen yli. Olimme juuri nousemassa pinnalle, kun vehje pyyhkäisi ylitsemme. Tulin hieman ohjaajaa jäljessä, joten ehdin juuri väistää pohjan ja tulla pinnalle 1,5m veneestä. Ohjaajalla ei käynyt näin hyvää tuuria, vaan hän leikkasi käteensä inhottavan haavan puskiessaan itseään veneen alta sivulle. Iltapäivällä lepäilimme, kävimme syömässä Lanterns-ravintolassa ja joimme cocktaileja birjardin peluun yhteydessä.

Torstaiksi olimme varanneet itsellemme kokkausopetusta. Aamu alkoi menemällä torille, jossa opettajamme esitteli paikallisia elintarvikkeita. Toiseen valitsimme kanaa ja toiseen sammakkoa. Tyylikkäästi myyjä teloitti sammakon ja nylki sen silmiemme edessä. Opimme paljon paikallisista raaka-aineista. Torilta palasimme ravintolaan opettelemaan ruuan laittoa. Alkupaloiksi valmistimme kevätkääryleitä ja pääateriaksi haudutettua sammakkoa/kanaa savipadassa. Jälkiruoaksi liekitimme ananasta ja mangoa, jonka söimme jäätelön suklaakastikkeen kera. Ruoka oli taivaallista vaikka valmistimme sen itse. Iltapäivä meni sitten rentoutuessa hotellilla tavallisen tapaan.

Perjantaina nukuimme hieman pidempään kuin tavallisesti. Aamiaisen jälkeen suuntasimme 30 km päässä sijaitsevalle uudelle rannalle opettelemaan surffausta. Paikka oli mitä mainioin ja aallot olivat juuri sopivat aloittelijoille. Opettajana toimi ranskalaissyntyinen nainen. Minulla oli hieman vaikeuksia, mutta lopulta pääsin itsekin ylös laudalla ja surffaamaan. Heidillä sujui paremmin ja hän pääsi useasti ratsastamaan aallon päälle. Helppoa homma ei kuitenkaan ollut. Nautimme rannalla sijaitsevassa ravintolassa hampurilaisen ja burriton. Hampurilainen oli yksi parhaista, mitä olen syönyt. Nautinnolliset ruuat huutelimme alas perinteisillä cocktaileilla. Iltapäivällä palasimme Nha Trangiin viettämään ystävänpäivää. Etsimme Svetlana 378 ravintolaa, jota Mika oli mainostanut, mutta emme löytäneet kyseistä paikkaa. Etsinnöistä uupuneina menimme sitten paikkaan, joka mainosti itseään romanttiseksi. Hirveä virhe! Paikka oli niin imelä ja ruoka huonoa, että meidän oli pakko lähteä pois. "Romanttiset" esitykset olivat niin surkuhupaisia. Teki mieli kuolla myötähäpeään. Onneksi ravintolan vieressä oli leipomo, josta sai "iltapalaa".

Lauantaina aamiaisen jälkeen otimme pyörämme ja pyöräilimme 6 km etelään, josta pääsee kondolilla läheiselle Vinpearl -saarelle. Siellä kävimme delfinaariossa ja vesipuistossa. Heidin kanssa olemme sen verran lapsenmielisiä, että viihdyimme oikein loistavasti vesipetoina. Kävimme myös akvaariossa katselemassa kaloja. Saarella meni koko päivä. Palasimme illaksi hotellille, koska halusimme ruokailla Vietnamin Iron Chefin seisovassa pöydässä. Ruoka oli todella loistavaa ja itse Iron Chef tuli rupattelemaan pitkäksi toviksi pöytäämme. Mahtava ilta ja mahtava viikko. Huomenna matka jatkuu Dalattiin.

Mui Ne -> Nha Trang

Vatsataudit hidastavat menoamme edelleen. Heidi ei ole oikein toipunut uudesta taudistaan ja tämän takia jätimme pyöräilyn väliin. Siirryimme Nha Trangiin bussilla. Olimme siellä päivää aikaisemmin kuin on tarkoitus, joten etsimme meille hotellin yhdeksi yöksi. Mika ja Pirjo (Heidin vanhemmat) ovat hankkineet meille kihlajaislahjaksi viikon hotellit Sunrise Nha Trang beach Hotel & Spasta. Neljän tähden luksusmajoitus odottaa :).
Lähdimme Muinesta klo 13.30 VIP bussilla, joka oli muuten ajoissa! Paikka oli sellainen, jonne palaan vielä joskus. Hieman kallis, mutta meno rannalla on mahtavaa. Säätkään ei suosineet kite surfingiä. Taisimme kuluttaa kaiken tuulen pyöräilessämme tänne. Harmittavaisesti lähdimme juuri silloin pois kun paikallinen ravintola järjestää ison juhlan. Matka Nha Trangiin sujui ongelmitta ja löysimme vielä halvan hotellin nopeasti. Huone irtosi 9 €:lla. Ilta oli myös loistava. Menimme syömään kaupungin parhaaksi kehuttuun ravintolaan ja ruuat olivat maineensa arvoisia. Varsinkin karamellisoitu possu saviruukussa vei kielen mukanaan. Loistavan aterian päätteeksi siiryimme läheisen hotellin katolla sijaitsevaan roof top loungeen nauttimaan cocktaileja. Heidi nautiskeli mojiton ja itse siemailin baileys pohjaisen kahvijuoman samalla kun chillout soi kaiuttimista. Ilta oli mitä rennoin.

Lagi ja Phan Thiet

Lagiin matkaa oli 78 km. Matka sujui siististi, vaikka liikennettä on runsaasti teillä. Myös vastatuuli vaivasi melkein koko matkan. Lagi on pieni kalastajakaupunki, jossa länkkäreitä ei tule usein vastaan. Aika hassua, kun mennään syömään ja pieni lapsi repii äitinsä hihaa ja osoittelee sormellaan. Hotellin hintakin oli halpa johtuen turistien poissaolosta.
Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa kohti Phan Thiettiä. Vastatuuli oli voimakasta heti aamusta ja sen johdosta matkamme oli hidasta. Retkikuntaa vaivasi myös väsymys aikaisemmista päivistä. Raskaan päivän jälkeen saavuimme Phan Thiettiin. Kaupungissa pidimme tauon pikaruokaravintolassa ja aloimme etsiä majapaikkaa. Lopulta päätimme jatkaa läheiselle ranta-alueelle Muineen. Paikalle päästyämme tajusimme, että koko alueen olivat vallanneet ylipainoiset venäläiset Samsoniteturistit. Jouduimme maksamaan hotelliyöstä tavallista enemmän. Saimme kuitenkin rahallen vastinettakin. Uima-allas takapihalla puutarhan keskellä ja sen taakse avautui suoraan ranta. Seuraava päivä olikin retkikuntamme lepopäivä. Aloitin päivän hieman ennen kuutta kävelemällä merenrantaan katsomaan auringonnousua vielä, kun Heidi tuhisi mukavasti sängyn pohjalla. Leuto merituuli puhaltaa kasvoille samalla, kun aallot iskeytyvät rantaan ja niiden melodia hivelee korvia. Täydellistä chillailua heti aamusta. Aamiaisen jälkeen menimme pulahtamaan altaaseen ja myöhemmin kävimme meressä. Jos olisimme jääneet tänne pitemmäksi aikaa, olisimme testanneet wind surfingiä. Loppupäivän lepäsimme hotellilla. Heidiä myös vaivasi suolistobarbababat, jotka hidasti menojalkaamme.
Huomenna matka jatkuu...

Ho Chi Minh city -> Ba Ria

Matkaa tänään 83 km. Lähdimme hyvissä ajoin liikkeelle, koska uusi maa ja teiden kunto arvoitus. Vietnam on paljon kehittyneempi kuin Laos. Siistimpi ja nykyaikaisempi. Parasta Heidille oli aamulla marketista löydetyt uunituoreet croisantit. Tiet ovat loistokunnossa ja opasteet jokseenkin selkeitä. Mikä parasta ei hiekkapölyä, vaikka terveyden kannalta pakokaasut on varmaan pahempi riski. Matka eteni loistavasti ja löysimme hyvän lounaspaikan. Loppumatka sujui pienessä vastatuulessa, mutta iloisissa merkeissä. Ba Riiassa menimme ensiksi kahvilaan lepäämään ja sitten aloimme tutkailla hotellia. Löysimme Binh Minh Mini Hotel -hotellin. Yö 7 egee ja parhaimpia hotelleja missä olemme olleet.

Matkalla Ho Chi Minh Cityyn

Kaikki saatiin järjestymään Paksessa. Hotelliongelma selvisi google translatorin avulla ja liput Vietnamiin järjestyivät. Molemmat meistä selvisivät vatsan väänteistä, jotka olivat vaivanneet pari päivää. Tunnelma retkikunnassamme on nousussa. Päivä meni löhöillessä ja syömässä käyden. Heidi tilasi rohkeasti pasta carbonadaa italialaisessa paikassa.
Kyytimme Vietnamiin piti lähteä hotellimme edestä klo 03.30 aamuyöstä. Tyypilliseen tapaan aikataulussa ei pystytty ja alkoi tulla jo pieni paniikki, kun kyytiä ei kuulunut. Matkatoimisto, jos sitä siksi voi kutsua, järjesti matkan, johon sisältyi matka hotellista bussiasemalle ja siitä Ho Chi Minh cityyn. Bussin piti olla VIP bus, joka on makuupaikoilla varustettu kaksikerroksinen maatielaiva. Eipä ollut vippiä, eikä ajoissa. Bussi on hieman normaalia parempi, ilmastoinnilla ja pyörät saatiin ongelmitta mukaan. Hieman silti on kusetettu olo kun matka maksoi 40€ per naama. Paikalliselta asemalta matka olisi irronnut todennäkösesti puolet halvemmalla. Eipä auta valittaa.
Tätä päivitystä kirjoitan Laosin ja Kambodžan rajalla. Odotamme rajan aukeamista. Pientä jännitystä tilanteeseen tuo se, että meillä ei ole viisumeita Kambodžaan. Kuulemma niitä ei tarvita, jos olemme läpikulkumatkalla  Vietnamiin. Toivotaan parasta.

Päivitystä:
He hee. Tarvitsimme sittenkin viisumit. Lisäksi Laosin puolella jouduimme maksamaan lahjuksia rajavartioille. Kusetusbudjetti kasvaa retkikunnallamme. Seuraavaksi Kambodžan ja Vietnamin raja :).
Päästyämme toiselle rajalle homma sujui paremmin. Ainoastaan Kambodžalainen rajavartija ihmetteli onko Suomi olemassa. Vietnamin puolella tarkastus oli todella tarkkaa. Tavaramme läpivalaistiin ja passit syynättiin, mutta ei lahjuksia tai muita lisämaksuja.
Vietnamin puolella pysähdyimme syömään vielä kerran. Unohdin mainita aikaisemmin, että matkaan kuului kaksi ateriaa, joka oli mukava plussa. Parin tunnin ajon jälkeen saavuimme vihdoinkin Ho Chi Minh Cityyn. Emme tarkkaan tienneet minne meidät jätetään, joten olimme henkisesti valmistautuneet pyöräilemään. Lopulta meidät tiputettiin noin 15 km päähän haluamastamme hotellialueesta.
Pyöräily kaupungissa on aivan uskomatonta. Tuomas ja Samuli (kun kertoivat heidän omista pienistä mopokokoontumisista): niin tulkaapa tänne. Siinä kun Paimion finninaamaklubi kokoontui muutamalla kymmenellä pikku "prätkällään", täällä yhdessä risteyksessä on noin 500 pyörää. Itse olen aivan huumassa, kun saan polkea täällä ( Heidi sanoo, että Timo on tyhmä). Meno on hieman vaarallista ja adrenaliinia syöksyy suoniin kun puikkelehtii skoottereiden joukossa. Liikennesäännöt täälläkin on suosituksia. Punainen valo on vain ilmoitus poikkiliikenteestä ja vastaantulevat omalla kaistalla normi. Pyörien määrä on uskomaton, enkä pysty kuvailemaan sitä määrää kunnolla. Pääsimme turvallisesti hotellille ja kävimme vielä syömässä illalla.

Jumissa

Kiinalainen uusivuosi tuottaa päänvaivaa. Bussit, joiden pitäisi kulkea Laosin ja Vietnamin väliä, ovat pysähtyneinä. Pahimmillaan homma voi kestää kymmenen päivää. Yritämme selvitellä mahdollisuutta päästä Da Nangiin jo toinen päivä, mutta sekin on vielä ihan auki. Viisumit alkavat juoksemaan ensimmäinen päivä, joten kiire tulee.
Heidi kärsii auringonpistoksesta ja voi huonosti. Itse kämmäilen hotellin kanssa. Ostin kaksi lisäyötä toiseen päivään saakka, mutta en huomannut katsoa merkitsikö virkailija sen kirjaansa. Palattuani hotellille huomasin kirjasta merkinnän puuttuvan. Tämän selväksi tekemiseen menee aikaa, koska englanninkielen osaaminen täällä on mitä on.
Turhauttaa.

Paluu Pakseen

Palaamme Pakseen pariksi päivää ja jatkamme sitten kohti Vietnamia. Vietnamiin menemme bussilla ja parhaimmat yhteydet eteläisestä Laosista on Paksessa. Raja-alueen vuoristo ei houkuta pyöräilemään ja majatalojen puute estää koko homman.
Matka saarilta oli hieman rasittava. Olimme ostaneet liput Pakseen minibussissa ja maksaneet hieman extraa pyöristämme. Ongelmat alkoivat kun pääsimme mantereella sijaitsevalle bussiasemalle.  Minibussin tilalle oli hankittu normibussi, koska saarelta Pakseen oli niin paljon menijöitä. Bussi on aivan täynnä ja kaverit lähtivät heti kinumaan pyöristä lisää hintaa. Eivät saaneet, koska näytimme lippua, jossa oli hinnat jo määritelty. Seuraavaksi sanoivat, että pyörät pitäisi purkaa. Ei käy. Lopulta pienen nahisteluun jälkeen saimme viedä pyörät kokonaisina bussiin. Sitten odotimme. Tunnin. Pääsemme liikkeelle, mutta vartin ajon jälkeen pysähdyimme ja kuski hyppäsi ulos. Käveli tien varrella olevaan baariin ja alkoi pelata biljardia. Muutamat brittiläiset naiset ottivat tästä myös pultit ja raivosivat kuskille. Kävi ilmi, että odotamme Kambodžasta saapuvaa bussia ja sen matkustajia. 30 min jälkeen pääsimme jatkamaan. Matka oli kyllä aika tuskallinen ja alun kinastelu sai minut todella raivostuneeksi. Kaukana ei ollut hetki, jolloin kuskista olisi voinut tulla nyrkeilysäkki.
Paksessa otimme saman hotellin kuin aikaisemmin ja kävimme syömässä intialaista. Halpaa ja hyvää, sitä keho tarvitsee rankan reissun jälkeen.

Don Det

Rupuisen bungaloviyöpymisen jälkeen päätimme, että etsimme paremman majapaikan. Aamiaisen syötyämme tutkailimme saaren tarjonnan ja päätimme ottaa hieman luksuspaikan. 26 € yöltä, mutta paikka on todella upea. Loppupäivä meni rentoutuessa saarella. Ei vielä mitään aktiviteetteja. Saarella ruoka on hyvää. Lounaaksi intialaista ja päivälliseksi hampurilainen. Street view restaurant oli hauska paikka. Idyllinen paikka rannalla tien vieressä ja Johnny Cash pauhasi auringonlaskun aikaan. Tilasimme ananas- ja kookospirtelöt, joista maito korvattiin rommilla. Loistavaa juomista iltaan.
Seuraava päivä oli pyhitetty aktiviteeteille. Vuokrasimme tubet eli rekan sisärenkaan. Oppaamme vei meidät yläjuoksulle ja parin tunnin ajan chillailimme jokea alas. Retken lopuksi koimme hieman kuumotusta, kun oppaamme oli mennyt jo edeltä alavirtaan odottamaan meitä. Kaveri oli vetänyt itsensä päiväunille ja ei huomannut meidän lipuvan ohi. Aluksi emme välittäneet tästä, mutta 200m jälkeen alkoi kuumotus. Virtaus näet päättyy vesiputoukseen  ja olimme jo danger zonella. Onneksi oppaamme havahtui ja tuli hakemaan meitä. Paikalle päästyään, kysyin häneltä sarkastisesti, "nukuitko hyvin?". Vastaus, "yes, very well, thank you".
Iltapäivällä kävimme lounaalla ja suuntasimme katsomaan vesiputouksia turvallisesti maan päältä. Yritimme nähdä myös makeanvedendelfiinejä, mutta onni ei suosinut meitä. Heidi oli todella pettynyt. Päivän päätteeksi kävimme 4000 Island nimessä ravintolassa ja paikka oli paras tähänastisista saarella. Halvat mojitoämpärit ja loistava ruoka. Erityismaininta pähkinöissä paahdetusta kanasta. Kastike oli parhaimpia, mitä olen koskaan maistanut.

Via dolorosa

Kun aamulla lähtee pyöräilemään, niin usein sitä tietää, että jotain vaikeuksia tulee vastaan.
Aamu lähti hyvin käyntiin ja suuntasimme vielä kerran Champasak with love -ravintolaan aamiaiselle. Pyöräilimme Wat Phouhon ja tutkailimme temppelialueen. Temppelialue oli hieno. Siinä sekoittui hindu ja buddhismi sekaisin. Palasimme guesthouseen ja kirjauduimme ulos. Klo 11 ja matkaa noin 40 km. Päivä oli +33 ja lämpö niittää Heidiä aina pahasti. Söimme loistavan nuudelilounaan ja matka sujui moitteetta. Sitten tuli aika valita majatalo. Koko Laosin läpi, kun olemme pyöräilleet majataloja on noin 10km välein ja laatu hyvää. Poikkeuksena muutama omavalintainen reitti, jonka varrella oli vähemmän asutusta. Löysimme yhden majapaikan, jonka otimme, mutta huoneeseen päästyämme tajusimme minkälainen läävä paikka oli ja pyysimme rahat takaisin. Jatkoimme matkaa. Kello oli 13, kun pidimme tauon. Tauko venyi yllättävästi kun lähdössä huomasimme Heidin pysäköinneen pyöränsä muurahaispesään. Huomasin ilokseni että Heidi kammoaa muurahaisia ja kiljui kuin pikkutyttö, kun sellainen tulee lähellekään. Siinä sitten putsasin pyörää "tappaja muurahaisista" puolisen tuntia. Muurahaiset oli 2 cm pitkiä ja punaisia.
Matkaan päästyämme huomasimme, että täällä ei todellakaan ole majapaikkoja ja meille alkaa olemaan kiire löytää, koska aurinko on laskemassa. Matkaa on kuitenkin vielä 90km jäljellä saarille ja saamme tietää huoltoaseman pihassa, ettei majataloja todellakaan ole koko matkalla. Mietimme ratkaisua ongelmaan. Lopulta ratkaisuksi muodostui liftaaminen. Peukku pystyyn ja kiinalaisperhe pysähtyi. Pyörät heitettiin maasturin katolle ja noin tunnissa olimme saarilla. Hinta 0€, kun eivät suostuneet otaamaan rahaa vastaan. Vielä eksoottinen venematka ja pääsisimme lepäämään.
Saarella valitsimme guesthousen, joka oli todella halpa 5€ kahdelta ja lupasi kuuman suihkun. Suihku osoittautui kylmäksi ja huone ei niin hyväksi, mutta olimme liian väsyneitä vaihtamaan. Lopulta kävimme syömässä ja tuuperruimme sänkyyn. Tämä oli raskain päivä tähän saakka.